1. 22 intro (tuot. Jon)
2. Mun Purkki (tuot. Jazzy-O)
3. Joko-Ohi skit (tuot. Jon)
4. Yks Lisää (tuot. Jazzy-O)
5. Mun Pitää (tuot. Jon/juju)
6. Selvitys ft. Opaali (tuot. Jon)
7. Hälytyskellot (Jon/Juju)
8. Kaikille skit (tuot. Jon/Juju)
9. Oodi (tuot. Open Sound Productions)
10. Salapoliisi ft. Japo (tuot. Jon)
11. Ne Ei Onnistu (tuot. Jon/Juju)
12. Kuumotuselämää (tuot. Jon)
13. Eläintarha ft. Pyhimys (tuot. Open Sound Productions)
14. Elämä Opetti (tuot. Jon)
15. Uudelleensyntynyt (tuot. Open Sound Productions)
16. Uskon (tuot. Jon)
17. Aika Ei Oo Vielä (tuot. Jon)
18. 23 outro (tuot. Open Sound Productions)
Levyä ovat tuottaneet Jazzy-O, Jon, OSP ja Juju. Vaikkakin tutusta muotista löytyy hieman värikkäämpiä renkutuksia, niin meininki on yleisesti ottaen suomalaistettu versio jenkkien 2000-luvun NAKSUVAN junioriaallon klubiräpistä (Huom! Hyi vittu mikä sana. Allekirjoittanut viittaa lähinnä ”viimeaikaisiin” bay-dirtydirty-saundiin). Pianon ja muiden klassisempien instrumenttien lisäksi arsenaalista paljastuu erittäin teräviä ja suorastaan sykkiviä syntikoita, joita hakataan rystyset valkosina ja biiteistä välittyy kuuntelijalle helposti levyn kuosin ympärillä pyörivät aiheet. Osa seteistä liikkuu hyvinkin kuumissa sfääreissä ja nämä toistaiseksi nimettömät tuotokset olisivat hyvin voineet olla pari vuotta takaperin julkaistuilla Wolfpackin lätyillä. Huhhuh... Rummut ovat universaalisti samassa saagassa. Haikat hakkaavat aggressiivisesti ja snareja ei ole pahemmin säästelty. Koko shaibelon on miksannut ja masteroinut itse Jazzy-O.
Kokonaisuutena levy vaikuttaa vahvasti aikakapselilta Jujun viimeisimpiin vuosiin. Alkupään infernaalisista sekavuustiloista ja flippailuista laskeudutaan shokeeraavan todellisuuden säestämänä syy-seuraussuhteiden pohtimisiin, kuumotuksiin, kuumotteluun ja lopulta avantoon iskeytymisen jälkeen henkiseen uudelleensyntymiseen ja jopa itseironiseen hymähtelyyn. Kirjoittajana Juju on vakuuttanut allekirjoittaneen ja läpät ovat varsin miellyttävää kuunneltavaa. Miehen verbaalinen ulosanti on vakaata ja itsevarmaa. Perustykityksen ja flowkikkailuiden lisäksi välillä suoritetaan lauluräppiä ja muita lurautuksia, jotka tuovat eräänlaista syvyyttä kuuntelukokemukseen, jonka ansiosta setteihin ei heti muutaman soiton jälkeen pääse kyllästymään. Levyn kahdeksastatoista audioraidasta erityismainintoja ansaitsevat kuosinkatkuinen Yks Lisää, Opaalin tähdittämä Selvitys, sekä loppupuolen raidat Kuumotuselämää, Elämä Opetti ja Uskon. Muutamien täytebiisien läsnäolo ja tietyissä yhteisöissä hehkutusta saaneet Oodi ja Pyhimyksen kanssa väsätty Eläintarha kuuluvat tällä kertaa arvostelijan korvan mukaan levyn heikoimpiin vetoihin ehkä tahattoman kevytkenkäisyyden ja kokeellisuuden vuoksi.
Yhteenvetona mainittakoon että Jujun debyyttilevy on tiukka kokonaisuus ja erittäin tervetullut lisä suomalaisen kattilankolistelumusiikin kausittain sateenkaaren väriseen repertuaariin tummalla vivahteellaan. Kansitaiteen pysäyttävä yksinkertaisuus ja äijämäinen könöys ansaitsee myös hehkutusta.
Arvosana 4-/5
Lauri
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
