1. BALLS N WORD
2. COOL WIT IT feat. Cyco City & Mitch The Mingler
3. GET THEY BANG ON feat. Buddah C
4. TO BE BROKE feat. Gangsta Sagg
5. SAVAGE LIFE
6. COLD THUG
7. BACC AGAINST THE WALL feat. Knuccless & Buddah C
8. GO THERE
9. GANGSTA feat. Cee Wee 3 & Treali 1
10. PAY THE COST
11. U DONT feat. Treali 1, Cee Wee 3 & Knuccles
12. HOME OF THE DROP TOPS
13. DUB TAPS feat. Cee Wee 3
14. BRING YO GUNS feat. Trazel
15. WHATS THAT THERE feat. DNA Forensics
16. IN DAGO
17. SHAKE THAT
18. TRUNK SLUMP
19. SOUJA    

Muutaman vähän tunnetumman (joskin hyvän sellaisen) levyn jälkeen on aika jatkaa uusien levyjen tarkastelua random-kaman parissa. San Diegosta tuleva Treali Duce julkaisi kesän loppupuolella uusimman soolo-albuminsa, Trunk Slumpin ja muutamien suositusten jälkeen levy oli luonnollisesti saatava kuunteluun kokonaisuudessaan. Uusien Diego-levyjen saatavuus on usein vähän niin-ja-näin suuren osan ollessa omakustanteita ja siten myös pieniä painoksia, jotka eivät juuri liiku kaupungin ulkopuolelle. Kiitos MySpacen, sekä yleisen cyber-aikakauden, Trunk Slump löysi lopulta tiensä allekirjoittaneen postiluukusta eteiseen ja pakko sanoa: levy on varsin kova.

Treali Duce on kotoisin San Diegon länsipuolelta ja Trunk Slump on ilmeisesti myös artistin ensimmäinen soolo, kuten myös Slump Factory-lafkan ensimmäinen julkaisu. Tähän omat tiedot Treali Ducesta ja artistin urasta musiikin parista rajoittuvat, mutta levystä riittää toki kerrottavaa vähän enemmän. Ensimmäisenä Trunk Slumpilta on mainittava tuotanto, joka on paria biisiä lukuunottamatta kokonaan moniosaaja Trealin käsialaa. Levyä kuunnellessa ei voi nimittäin välttyä ajattelemasta seuraavaa tapahtumasarjaa: 90-luvulla paikallisille artisteille biittejä tehnyt tuottaja on päättänyt luopua alan hommista ja ulosmitannut tuotantokamat ja samplekitit suoraan Treali Ducelle, jonka jälkeen artisti on päättänyt hieman nykyaikaistaa biittejä lähinnä boostaamaalla bassot ylös. Paikoin vähän liiankin ylös, mutta siitä lisää myöhemmin.

Trunk Slump on siis tuttua ja turvallista, joskaan ei mitään erityisen kevyttä länsirannikkosoundia, eikä tuotannossa olla juuri kikkailtu tekniikoilla joita ei olisi nähty jo viime vuosikymmennellä: Lähes kaikki kappaleet  pyörivät läpi levyn pörinän, vinkunan ja vocoder-efektien ympärillä ja saavat levyn nimen mukaisesti auton takakonttiin liikettä. Kieltämättä kaikki tämä on nähty (tai kuultu) jo aiemmin, mutta ainakin itselleni megapörinöillä ja vingutuksilla varustetut biitit uppoavat muutamaa lukuunottamatta hyvin. Treali Ducen lisäksi tuottajan puikoissa vierailevat paikalliset Trazel, Mackvillin, sekä Ecay Uno, joka on koko levyn populaatiosta käytännössä ainoa entuudestaan tuttu Diego-artisti ja jonka tuotanto myös poikkeaa hieman albumin muusta linjasta.

Jos albumin tuotanto on perinteistä länsirannikkoa, samaa voinee sanoa Treali Ducen tarinoinnista. Skitit, introt ja outrot loistavat poissaolollaan ja kehissä on täyslaidallinen artistin (ja parin vieraan) tilityksiä lähinnä Länsi-Diegon ongelmista ja tavoista tienata artistin sanoin leipä pöytään ilman setä samulin alaisuutta. Perus ballerointi-ja klubimeininki loistavat lähes tyystin poissaolollaan ja tilalla on realistisempi ote siihen, miten rahapula, väki- sekä virkavalta vaikeutavat arkea J-Streetin kulmilla.

Aiheet ovat siis läpi levyn varsin rankkoja ja paikoin myös selvästi överiksi vedettyjä, eikä kesäisestä puisto-fiilistelystä juuri pääse nautiskelemaan. Tämä onkin pienoinen miinus , sillä Trunk Slump on kieltämättä hieman jumittava tekele kuunneltavaksi yhdellä istumalla, tuotannon ja räppien noudattessa pitkälti samaa kaavaa läpi yli 70-minuuttisen levyn. Tässä mielessä muutama kevyempi biisi 19-kappaleen joukosta olisi ollut varsin jees. Treali Duce on kuitenkin vakuuttava läpi levyn ja availee sanaista-arkkuaan sen verran vihaisella tyylillä, että tulkinnan varaa ei juuri jää. Levyllä on myös muutamia paikallisia vierailijoita, jotka Treali Ducen tapaan ovat itselleni täysin tuntemattomia, mutta ovat varsin kovia, etenkin parilla biisillä vieraileva Buddah C, sekä Cee Wee 3 tuovat lisäarvoa levyn antiin.

Trunk Slumpilla on myös omat ongelmansa. Pahimpana näistä on ehdottomasti albumin masterointi, joka on onnistuttu töpeksimään paikoin pahasti. Överiksi vedetyn basson ansiosta muutamat levyn kappaleista puuroutuvat pahasti ja vokaalit jäävät paikoin nihkeästi bittien taakse. Ongelma ei juuri vaivaa perus iPod-kuuntelussa, mutta ero on selkeämpi laitettaessa fyysinen levy pesään ja siirrettäessä nupit reilusti kakkoon ja tämähän harmittaa. Potentiaalisia luukutusbiittejä on nimittäin monia. Vaikuttaisi vähän siltä, että tuottajat ovat masteroineet tuotoksensa itse tahoillaan ja lopullinen masterointi on jätetty väliin tai vastaavasti lopullinen soundcheck on tehty auton peräkonttisetupilla, jollaista allekirjoittaneelta ei ikävä kyllä löydy tähän hätään.

Trunk Slump on masterointiongelmista huolimatta asiallinen pienen budjetin albumi, joka iskee luultavasti porukkaan, jolla on vaikeuksia löytää uuden kaman joukosta mitään mielenkiintoista. Hifistien kannattaa jättää Trunk Slump suosiolla väliin, muiden kannattaa kuunnella ainakin albumia parhaiten edustavat Get They Bang On, sekä Savage Life Treali Ducen MySpace-sivuilta.

Arvosana: 3.5 / 5 - osalle taustoista, sekä Treali Ducen panokselle enemmän, masteroinnille huomattavasti vähemmän.