Christenseenistä ykköseksi: Raivosta runoihin


On myöhäinen perjantai-ilta ja harhailen Kalliossa. Yritän etsiä Steen1:n tai oikeastaan tuttavallisemmin Stenkan, Kalen tai Seppo Lampelan studiota. Millä nimellä kukin nyt haluaa herraa kutsua. Tältä yhdeltä puhutuimmista suomiräppäreistä on ilmestymässä kolmas albumi, joka näkee päivänvalon maaliskuun loppupuolella. Nyt juhlitaankin albumin masterin valmistumista kaveriporukalla artistin studiolla, minne Steen1 hieman yllättäen allekirjoittaneenkin kutsui. Ensimmäistä kertaa vuosiin ehkä jännitän tapaamista ja haastattelua hiukan, sillä mieshän on tunnetusti vahva persoona, enkä ole aikaisemmin hänen kanssaan ollut missään tekemisissä.

Pari puhelua Steen1:lle ja luulen löytäneeni oikean porttikongin. Itse herraa odotellessa ehdin korkata illan ensimmäisen oluen ja sytyttää tupakan rankan reissaamisen jälkeen. Viiden tunnin ajomatka on tehnyt tehtävänsä ja tunnen itseni nuutuneeksi. Ei mene montaakaan sekuntia ja Steen1 ilmestyy hieman hoiperrellen vastalle sisäpihalle. Stenkka pummii tupakan ja esittelemme itsemme lyhyesti. Miehen olemuksesta näkee heti, että virtaa ja tarinaa löytyy, vaikka hän kertookin valvoneensa pari päivää putkeen levyä viimeistellen. ”No ei kyllä sä näät ite miten päivä pyörähti käyntiin… Hyvinhän se on lähtenyt.”

Jotain kautta keskustelu ajautuu nopeasti heti alkuun Runoja kontrollihuoneesta -levyn kansiin, josta mies kertoo seuraavaa:

”Mä kävin kato muksujen kanssa siellä viime keväänä, Junibacken on se mestan nimi, joku Peppi Pitkätossumaa anyways. Mä poltin siinä, mä olin aika krapuloissa, kato superfaija kyllä sä tiedät. Sitten mä näin sen plakaatin. Mä olin sen verran hyvässä laskuhumaladarras ja mä katoin, että ei vittu joku tulis hulluks oikeasti jos se levynkansi ois se, et mä olisin ihan jurris siin edes ja siel takana kaikki Suomen parhaat räppärit. Ei mitään muuta kuin ilmeet. Ne ois siellä diggailemas.”


Siirrymme perinteisen näköisen Helsinkiläisen kerrostalon sisäpihalle ja siellä sijaitsevaan parikerroksiseen erilliseen piharakennukseen. Sisällä on paljon porukkaa: On Steenin ystäviä, muusikoita ja muita levyntekoprosessiin osallistuneita ihmisiä. Tunnen oloni hieman vaivautuneeksi Stenkan astellessa varsinaisen studiohuoneen keskelle ja huutaen: ”Noniin, sori nyt hei kaikki, mutta meille tuli tänne Redrum-187:n toimittaja ja me soitetaan tää levy nyt alusta asti uusiksi.” En pidä itseäni edelleenkään varsinaisesti toimittajana, vaan enemmänkin jonkinlaisena aktiivina. No ei auta kuin kätellä ihmiset läpi. Paikalla on paljon tuttuja naamoja joista mainittakoon mm. Eemo1, Leijona, Ville Kalliosta ja Pyhimys. Kysäisen Stenkalta Pyhimyksen roolista tulevalla levyllä.

Pyhimyksen rooli ei ollu missään nimessä kirjoittaa yhtään tavuja. Enhän mä vois silleen tehdä levyä, jos se menisi siihen. En mä mikään vitun Marky Mark ole. En mä tiedä, se tais kirjottaaki itse sen omat riimit. Mä kirjotin kaikkea ja se tsekkas. Se heitti aluksi ideoita ja lopuksi ei tullut edes enää ideoita. Eli se oli ilmeisesti sitä mieltä, että tuli tarpeeksi hyvää paskaa. Se anto mulle vitusti itseluottamusta, kun mä skriivasin juttui ja se sano, että natsaako se vai ei. Sitä oppi kirjoittamaan jo sen kautta vaan, että Pyhimys oli olemassa siinä. Tavallaan ettei se ollut ihan vitun hirveätä, vaan piti kelaa sitä hommaa, että sitä osaisi tehdä mahdollisimman hyvin asian.”, Steen1 tarkentaa.

Hän antaa auliisti muutenkin tunnustusta Pyhimykselle ja heidän yhteistyölleen. ”Siis ihmisenähän Pyhimys on liian helppo. Se on se ongelma. Pointti on just se, että Pyhimyksen kanssa pitää osata tehdä töitä. Mun mielestä, Asa on mun vitun hyvä frendi, mut Pyhimys on Suomen paras skrivaaja ja pudottaja mulle. On vitusti kovia, mutta Pyhimys on ehdottomasti semmoinen kunnon pudottaja. Sen täytyy antaa toimia just niin kuin se haluaa. Silloin se pitää nähdä siitä miten homma toimii ja se toimi ihan vitun hyvin.”


Kysyttäessä Steen1:n omia suosikkeja suomiräpin saralta ei kasetti paljon muutu sävyltään. Tästä syystä Pyhimys on varmasti alun alkaen ollutkin levyntekoprosessissa mukana. ”Pyhimys, heti kun mä kuulin sitä silloin, niin tuli mieleen että poika on runoilija. Tuli niin hirveitä kiksei välillä sen biiseistä. Sen takia mä tuotin, että se pääsee Monspin leipiin ja Monspin leipiin ei pääse helposti. Monspiin ei ole kukaan päässyt demoja lähettämällä, vaan diilit on tullut kaveripohjalta. Onhan Kepe sanonutkin, että älkää lähettäkö demoja, ei niitä kukaan kuuntele.”

Ihan pelkäksi Pyhimyksen kehumiseksi tarina ei sentään muutu, sillä Steen1 antaa propseja Pyhimyksen lisäksi mm. legendaariselle Memmy Posselle.

”No Jontti ja Shaka, mitä mä voin sanoo? Petos, Julma-Henri… Mä oon vanhan liiton miehiä, Memmy Posse! Vaikka nostalgian takia. Oli se syy mikä tahansa, ne jätkät osas vetää. Jos tehdään biisi siitä, et nussitaan ilman kumii vaikka väkisin, niin mitä vittuu sä voit tehdä?”

Istumme kukin vähän missäkin studiohuoneessa, kun Steen1 laittaa levynsä soimaan tietokoneelta. Joku yrittää kuiskata vierustoverilleen jotain ja Stenkka huutaa samantien ”Nyt vittu oikeesti hiljaa! Jos te haluutte puhuu, niin painukaa vittuun tästä huoneesta! Täällä kuunnellaan tätä levyä.” En ole vielä täysin varma siitä onko hän oikeasti helposti lämpöä ottava persoona vai kuuluko vastaava vain Steenin normaaliin repertuaariin. Illan edetessä kuitenkin huomaan, että sama kuvio toistuu useasti ja mies huutelee melko tiheään tahtiin ystävilleen vähän mitä sylki milloinkin suuhun tuo. Kukaan ei silti ota miehen kommenteista nokkiinsa, vaan kyse on enemmänkin kavereiden välisestä huudatuksesta.

Steen1 kertoo, että myöhemmin levyltä on tulossa myös musiikkivideo.

”Sä tiedät tän vastauksen eli meillä on jätesäkkireissu-keikkavideo ollut kaks vuotta, mihin pannaan kaikki parhaat palat ja biisin nimi on Sananvapauden väärinkäyttäjät. Siitä tulee video. Mä lupaan, että siitä tulee sairainta. Sä tuut näkeen viis minuuttia niin sairasta paskaa, että sä et ole edes koskaan kelannut, että sitä tapahtuu takahuoneessa. Vittu mä lupaan.”

Olemme suurin piirtein puolessavälissä levyä, kun Steen1 laittaa musat katki ja ilmoittaa kusi- ja röökitauosta. Itse pidin levyn alkupuoliskoa hyvin liikkeelle ”räjähtävänä” ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, että musiikki kuulosti räpiltä, vaikka ennakkoon odotin pelonsekaisin tuntein mitä tulevan pitää. Steen1 saattaa silti olla pettynyt allekirjoittaneen näkemykseen, sillä hän haluaa mieltää musiikkinsa mieluummin runoiksi. ”Joskus kuulostaa harmittavan paljo räpiltä, mutta se on oikeasti tehty niin kuin runoja. Ja mä toivon, että ne biitit ja riimit pudottaa. Punainen lanka on ehkä… mitähän vittua mä nyt sanoisin. Kuulostaa tyhmältä, mutta ihan oikeasti… vähemmän vihaa.”


Hyökkään Liisanpuistosta tutun Ville Kalliosta puheille. Mies näyttää hieman hölmistyneeltä, sillä hän ei muista parin viikon takaista ensitapaamistamme OG Ikosen ja U.A.A.U. levynjulkkareissa. Käytännössä mies ei siis tunnekaan minua. Selitän kuinka olin haastanut häntä koko illan leikkisästi painimatsiin hänen istuttua ”paikalleni” takahuoneessa. Lopulta Ville kyllästyi loppuillasta pelleilyyn ja otti minusta niskalenkillä kiinni. Kertaan hetken hänelle tapahtumia ja naureskelemme kyseisen illan sekavuudelle.

Paikalle on saapunut jossain välissä myös mm. Monsp-ikoni Kepe, Notkea Rotta ja Shaka. Kepe istuskelee sohvalla tuttuun tapaan leveä hymy naamallaan ja läppää vierustovereilleen heittäen. Kysyttäessä Stenkalta miten mies päätyi aikoinaan juuri Monspille, on vastaus ehkä hieman yllättävä.

”Mä päädyin Monspille niin, että mä tein Sinisii rappui, punasii hintalappui ja Jarden träkin. Mulla oli ollut jo aikaisemmin biisejä kasassa pitkän aikaa. Mä heitin Kepelle ne postissa ja se sano aluksi ei. Fine, mä menin kattoduuneihin sen jälkeen. Mä rakensin just yhtä kattoo ja sinne tuli tekstari, et joo julkastaan. Memmy Possen Juha (Aave)… mä tiedän, tai mä en tiedä varmasti, mutta tähän voi sanoo, et Memmy Possen Juha sano, että mä tunnen Kalen ja julkaistaan vaan. Sitten se julkaisi sen. Se, että olisinko mä tässä ilman Kepee, niin mistä vitusta mä sen voisin tietää. Olisinko mä löytänyt jonkun muun runkkarin, joka julkaisee sen. En mä tiedä. Ihan sama. Sitten se olisi ollut ihan täysin eri juttu.”

Memmy Possen kaverukset ovatkin jollain tasolla vaikuttaneet enemmänkin Monsp-imperiumin syntyyn, varsinkin levy-yhtiön alkuaikoina mahdollistaen paremmat kontaktit itse pääjehu Kepelle.

Palaamme takaisin varsinaiseen studiohuoneeseen tauon jälkeen ja jatkamme levyn kuuntelua. Levyn bassoista vastannut Anssi Ahvenniemi on melko tukevassa humalassa. Miehen yrittäessä nousta pystyyn rojahtaa hän samantien takaisin maahan ilkeän näköisesti. Lähelläni istuva kaljupäinen herrasmies tokaisee ”Joo Stenkka, ei tää kyllä ihan kaikille toimi, niin ku huomaat”. Repeän yhdessä toisella puolella itseäni istuvan Notkean Rotan kanssa kyseiselle kommentille. Kysyttäessä varsinaisesta levyntekoprosessista tulee vastaus huolettoman kuuloisesti: ”No homma meni niin, että mä aloin duunaan viime vuonna biittejä. Sitten joulukuussa mä soitin Kepelle, että maaliskuussa tulee levy. Sen jälkeen mä aloin kirjoittaa sitä levyä koneelle ja sitten se kone meni vittu paskaksi tammikuun alussa. No mä kirjoitin kaikki uusiksi öisin ja räppäsin päivisin. Ja sit me miksattiin…”


Steen1 vaikuttaa hyvin ystävälliseltä persoonalta siitä huolimatta, että mies huutelee vähän mitä sattuu kenelle tahansa ja vaikuttaa varsin impulsiiviselta persoonalta muutenkin. Ensimmäisen kerran luulen kuitenkin Steenin oikeasti hieman ärsyyntyvän, kun kysyn häneltä miten hän uskoo faniensa reagoivan uuteen levyyn. Fani on selkeästi väärä sanavalinta tässä yhteydessä.

”Mun fanit on… no typeriä sikoja. Ymmärrätkö sä? En mä kaipaa yhtään… Mä oon sanonut tämän monta kertaa. Ei mulla ole faneja. Mä en halua yhtään vitun ainutta fania. Mä halun vaan frendejä, samalla tavalla kun mun frendit diggailee täällä musaa. Sä olet nähnyt sen tänään. Samalla tavalla ne sanoo, että sä olet tehnyt hyvän biisin. Mä en kaipaa yhtään vitun paskafanii. Hyi vittu! Älä viitti. Fanittaminen on pahimmillaan kuin järjestäytynyt uskonto. Ryhmäkuria ja sokeaa seuraamista.”

Lyön silti lisää vettä kiukaalle ja otan aiheeksi ajankohtaisen kysymyksen. Mitä mieltä Steen1 on muiden artistien tekemistä dissibiiseistä, jossa kohteeksi joutuvat useimmiten Fintelligenssit, Cheekit ym. ns. klubiräppärit. Steen1:hän on tunnetusti tehnyt itse yhteistyötä mm. Cheekin ja Iso-H:n kanssa.

Petos on sanonut tämän homman jo aiemmin. Tuu naamalle sanoon. Oikei venaas nyt… Cheekki tekee mitä se tekee. Petos toinen ääripää… Tai vittu Dani Uniikki. Ne kaikki tekee omaa juttuansa. Miksi meillä on mitään oikeutta kieltää toista tekemästä sitä mitä se haluu vaan sen takia, että me saatais olla oikeassa. Se on fasismia ihmiset. Jos Cheekkii vihataan, niin se on fasismia, koska eikö se muka saisi tehdä sitä musaa? Eikö ihmiset muka sais digata sitä musaa? Jos ei, niin mä en halua elää siinä paikassa missä ne kusipäät elää.”, toteaa Stenkka hieman kiihtyneellä äänensävyllä.

En kuitenkaan luovuta vieläkään ja isken ehkä haastattelun ilkeimmän kysymyksen kehiin. Miksi Steen1:n naama on niin paljon näkyvillä julkisuudessa, jos se kuitenkin on hänen mielestään paheksuttavaa? Kysymys jota moni muukin on varmasti miettinyt.

”Julkisuus ei ole paheksuttavaa. Siinä ei ole mitään paheksuttavaa. Mun mielestä se puoli mikä kuuluu niin ku tavallaan kaikkien meidän frendien jutuissa ja keskustelufoorumeilla, niin niidenhän pitäisi nimenomaan nousta julkisuuteen. Julkisuudessa on nyt jotenkin käynyt silleen, että julkisuus on paha. Miksi vittu se on paha? Totta vitussa se on paha. No vittu vasemmisto on poissa julkisuudesta ja julkisuudessa on kaikkia Kokoomuslaisia. Yllättäen kusipäät vittu äänestää Kokoomusta.

Mikä tässä yhteydessä mättää jengillä? Kaikki mitä me tehdään, niin se pitää tuoda ulos. Eikä pelkästään vasemmisto – oikeisto, vaan kaikilta tahoilta, että jengi tulis ulos ja selittäis. Ja just sen takii tossa biisissä Käyttöohje on se, että elämässä on liian paljo rakkautta jätä se, me ei tarvita kaikkii, me voidaan säännöstellä, hakataan homot heteroiks. Saadaan peruuttamaan ne takas niiden komeroihin. Hakatkaa homot homoja, mut mua ei vittu vähempää kiinnostaa miks vitussa. Mä en vittu käsitä miks vittu homoi pitäis hakata. Hakatkaa niitä vihollisia, eikä niitä tyyppei mistä ei ole kenellekään mitään harmia. Ai niin sori sen takii se homma varmaan meneekin niin. Me suorastaan rakastetaan vihata vähemmistöjä, koska enemmistö hakkais meistä paskat pihalle. Paskahousuiset pelkurit perkele!”, sanoo Steen1 kiihtyneenä ja ääntään korottaen.

Kysellessäni kuitenkin miksi Stenkka jätti Nelosella pyörineen hömppäviihdettä edustaneen B-Studion, ei vastaus ole kovin pitkä, mutta sitäkin selkeämpi. ”No koska se oli… kaikella kunnioituksella, tai ei edes millään kunnioituksella… Mä lähin siksi pois, koska se oli Nordisk Film ja se oli B-Studio ja se oli vittu ihan hirveetä.”, vastaus ei jätä paljoa arvuutteluille varaa.


Puheenaiheiden vaihtuessa kirjallisuuteen alkaa Stenkan äänensävyssä ja olemuksessa paistamaan läpi aito tekemisen ilo. Mies puhuu tähänastisista kokemuksistaan hyvin intohimoisesti ja aito tekemisen innostus kuultaa silmissä. Kysyttäessä pääsikö Hullun Klovnin menestys yllättämään miehen itsensä joutuu Steen1 miettimään hetken.

”Mun pitää tunnustaa, etten mä ikinä edes odottanut mitään menestystä. Ennen kaikkea mä oon ollu aina skidistä asti kirjoittaja. Mä kirjoitan räppei. Kyl mä diggaan räppää ja tehdä biittei, mutta kirjoittaminen on paras osa. Se on aina ihan vitun luksusta, totta kai, se julkaistiin niin se muutti, ja nyt Hesarissa tuli silleen, et joo kirjailija Seppo Lampela. Tulee ihan älytön fiilis! Sä et usko niitä kiksejä. Mä oon vittu kokaiinia vetänyt hirmulisko, jolla on saatana 800 kivestä. Haha… Mä siitän vaikka tän koko maailman jos mä haluan… haha. King Kong ain’t got shit on me!”

Steen1 on selkeästi ylpeä kirjastaan ja suorastaan häkeltyy otettaessa se puheenaiheeksi. Aihe josta Stenkka selkeästi puhuu mielellään. Uuttakin kirjaa on jo hahmoteltu.

”Ja seuraavan kirjan nimi on Pelastus ja se on ihan vitun hyvä. Mä lupaan, että se on ihan vitun hyvä. Mä lupasin, että se ensimmäinen on vitun hyvä ja kyllä se omalla tavallaan olikin vitun hyvä. Nyt tehdään toinen ja siitä tulee taas hyvä sellaisena miten mä halun sen taas tehdä.”

”Kaikki päinvastoin. Mikään ei tule menemään siinä kirjassa huonommin. Kaikki menee paremmin. Ymmärrätkö? kirja missä aletaan pohjalta ja noustaan ylöspäin. Tiedätkö kaikki hyvät leffatkin missä joku tyyppi katuojasta lähtee ja pääsee siitä ylöspäin. Tässä kirjassa vaan ei lopu se. Tässä kirjassa se jää sinne ylös. Kukaan ei revi ketään alas. Mä yritän tehdä kirjan, joka kuvastaa onnellisuutta. Ja onko se kovinkaan väärin? Vaikka hommat ovat negatiivisia, mä yritän silleen, että jengi pysyisi hengissä. Vähemmän itsemurhia… Yritän tehdä semmoista kamaa nyt tästä edespäin, ettei se olekaan sitä että surkutellaan. Se on syvää bluesia, et surkutellaan, mutta et kyllä me tästä selvitään. Se on se juttu.”

Puhuttaessa muutenkin Steen1:n tulevaisuudesta, saa käsityksen että vielä voi olla tulossa mitä tahansa. Tämä artisti elää päivä kerrallaan ja haluaa toteuttaa itseään mahdollisimman laajalla säteellä.

”En mä ole koskaan väittänyt, että mä osaan skriivaa tai tehdä musaa. Frendit katsoo benjihyppyy videolta ja mä mieluummin haluan hypätä sen benjihypyn. Kaikki mikä on mun mielestä makeeta, niin mä yritän tehdä sitä. En mä oo mikään erityisen hyvä muusikko. Mulla on paska flow, kaikkihan sen tietää. Mut jos haluaa tehdä jotain, niin se pitää tehdä. Se on elämän tarkoitus mun mielestä.”

Stenkka ei myöskään liiemmin stressaa liikaa tulevaisuuttaan muusikkona tai mistä jatkossa leipänsä tekee. Hän ei ole varsinaisesti sitä kaikista eniten organisoitua kotiäitijoukkoa, joka laskelmoi asioitaan tarkasti. Silti mies rakastaa selvästi musiikin tekoa.

”Mä tiedän mistä mä huomenna aamulla herään. Se riittää mulle. En mä suunnittele mun tulevaisuutta. Luuletko että mä olisin ikinä semmoinen tyyppi joka tuolla sumplii, että nyt säästetään tän ja tän verran ja sitten me voidaan laittaa asuntolainaan tämmöinen pesämuna ja me saadaan sen ja sen arvoinen asunto. Mun mielestä ne ihmiset saa ampuu itteensä päähän.

Mä toivon, että silloin pukkaa se keikka, kun tarvii massii. Ei välttämättä kenenkään tarvitse kuulla kaikkia juttuja, mutta ne mitkä on tehty, niin se on vitun makeeta, että ne on tehty. Mitä mä saan musiikista…? sehän on ihan vitun makeeta!”

Steenin viimeisin liike oli ryhtyä uuden Karma Musiikki -lafkan eräänlaiseksi kykyjenetsijäksi eli kartoittamaan potentiaalisia artisteja lafkalle. Steen1 kertoo siitä itse seuraavaa, ”Suomi musiikki Kari Hynninen… Se on mun vanha frendi vuosien takaa. Me tehtiin tän Yaviksen EP. Se oli mun ensimmäisiä musajuttuja, mihin mä pääsin tuottamaan. Sen kautta tutustuttiin ja se halusi alkaa julkaisemaan hip-hoppia. Se ei tiennyt mikä on hyvää hip-hoppia. Sitten se pestasi mut siihen hommaan.”

Levynkuuntelutuokio on ohitse ja ihmiset siirtyvät oleskelutilaan ja ulos tupakalle. Steen1 laittaa levyn uusille vieraille soimaan alusta uusiksi viereiseen studiohuoneeseen. Juttelen pitkään ulkona Shakan kanssa sivuistamme ja Redrum-187 kokoelmasta. Stenkka vilahtelee silloin tällöin missä milloinkin ja mies vaikuttaa edelleen hyvin vilkkaalta. Silti Steenistä paistaa poliitikon elkeet ja mies muistaa seurustella kohteliaasti eri vieraiden kanssa. Kysyttäessä mitä kolmea seikkaa hän muuttaisi Suomessa, on vastaus lyhyt. Humalatila alkaa olla reilu ja se paistaa läpi vastauksestakin

”No mä olen nyt kaupungin varavaltuutettu. Mä lopettaisin kaupunginvaltuuston. Haha… se riittää.”

Kello lähestyy yhtä ja jengi alkaa hiljalleen hävitä mestoilta kukin minnekin. Yritämme alkaa tehdä haastattelua kahden, mutta basisti on edelleen erittäin pahassa humalatilassa ja Stenkka yrittää huolehtivaisena ihmisenä pitää sekoilevasta ystävästään huolta. Steen1:stä jää kuva erittäin persoonallisena kaverina, joka varmasti aiheuttaa tunteita aina siellä missä ikinä liikkuukaan tai mitä ikinä tekee. Olisiko Stenkka persoonaltaan kovinkin erilainen selvinpäin? se jää tällä kertaa arvuuttelujen varaan. Lopuksi Steen1 haluaa vielä lähettää terveisiä sivujemme lukijoille, jonka lisäksi hän haluaa ohjeistaa samalla miten meidän tulisi kuunnella hänen uusi levynsä, jotta kuuntelunautinto olisi mahdollisimman optimaalinen.

Redrum-187 on vitun kingi ja mä seuraan sitä lähestulkoon päivittäin. Ja parasta on ne hirveimmät suomiräppibiisit ja kuvat. Vittu mä diggaan niistä… ne on niin vitun hirveitä. Haha… Ja se on parasta, että ekalta sivulta eteenpäin ne menee vaan hirveämmäksi. Aina kun aikaa kuluu, niin ne menevät vaan entistä paskemmiksi.

Polttakaa vitusti pilvee ja kuunnelkaa samalla meitsin levy läpi, koska se on vitun kova. Ja tottakai nämä pakolliset peace and love! Haha”

Steen1 – Runoja kontrollihuoneesta kaupoissa 25.3.09

Lataa tästä: Steen1 – Puuhamaa (sis. myös skitin)

www.myspace.com/steenone
http://www.steen1.com
http://www.monsp.com
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n sivuilla täällä.

Teksti & haastattelu: Joonas Aromaa
Kuvat: Janne Suominen ja Tanja Herold

Jätä kommentti