Haastattelussa Pyhimys & Steen1 + Blockfest raportti

Redrum-187 suuntasi Tampereelle, CNN haastattelu tavoitteena ja tarkoituksena oli myös päästä kokeilemaan, onko Noreaga todella Drink Champ. Toimittaja pääsi Tampereelle hyvissä ajoin, ja itse keikkapaikalle päästiin sopivasti seuraamaan 3rd Railin showta. Jätkät vetivät perusvarmat setit, tosin UAAU:n osuus jäi tiukan aikataulun vuoksi harmittavan lyhyeksi. Tämän jälkeen alkoi Teflon Brothersien keikka, joka sai yleisön erittäin hyvin mukaan ja oli energinen esitys. Pääsimmekin haastattelemaan Tefloneita heti heidän keikkansa päätyttyä.

Redrum-187: Mitenkäs teillä on kesä kulunut, onko ollu paljon keikkaa?

Pyhimys: Ei mitään erikoista, kesämeininkiä… Meillä ei oo kesällä niin paljoa keikkaa kun vedetään enemmän baareissa. Olihan tää (T-levy) kyl ihan kesälevy.

Redrum-187: Miten Teflon Brothers -projekti lähti käyntiin?

Pyhimys: Me oltiin jätkien kanssa vuonna 2007 matkalla Nykissä ja oltais haluttu tehdä musavideo, mutta ei ollu vielä biisejä valmiina. Me tehtiin silloin toi ”Matkal Kotiin” joka oli kuitenkin ihan eri tyylinen kuin tää meidän levy. Eka varsinainen biisi tälle levylle olikin ”Sä et voi mennä kotiin”, joka oli tavallaan vastakohta sille. Siitä me saatiin idea tehdä koko levy. Me nähtiin et mitä älyttömämpi idea, niin sitä paremmin se sopi tähän projektiin. Me meinattiin tehdä joskus aamuyöstä demona eka biisejä, mut sit me huomattiin ettei niitä pystyny vetämään yhtä hyvin ihan päivällä.

Redrum-187: Tuleeko tästä kans saaga?

Pyhimys: Meillä on kaikilla tavallaan harratuksena keksiä jatkoja eri levyille. Tästä olis tarkoitus tehdä trilogia. Se voi olla, et siinä menee joku 10 vuotta tai sit niitä ei tuu ikinä mut kuitenkin… Seuraavana olis Wedyn soolo, et vedyn kemiallinen merkki on H. Sitten sitä seuraava on C vähän niinku viittais Christiin, et tavallaan ku tässä on puhuttu ehkä enemmän negatiiviseen tapaan asioista, niin se olis positiivisempi. Ei sillee, et Teflonit tulis uskoon, mutta kuitenkin positiivisempi. Esimerkkinä tän levyn biiseistä vaikka ”Tosirakkaus odottaa”.

Redrum-187: Mites toi ”Hoodilammas”, teillä on ihan oikea vaatesponssi?

Pyhimys: Joo se on tollanen yhteistyöhomma. Mä olin sivarissa Oulun Hempsterin pitäjän Japin kanssa. Se kysy, että haluttaisko me lähtee mainoskasvoiks ja sit me kelattiin et voitas lähtee tällaiseen sellout-meininkiin. Juju on siin kans messis, se pitää tota Tampereen Hempsteriä ja Jazzy-O pitää tota Helsingin Hempsteriä, et me tunnetaan noi kaikki. Se on Hollantilainen hamppuvaatemerkki, että mulla on joitain niitä kotona ja meinattiin että pistetään videolle koko katalogi.

Redrum-187: Miten T:n soundimaailma muodostui? Varsinkin sulla soundi on yleensä aika paljon poikkeava ns. ”räppi” -normista?

Pyhimys: Se ehkä on siinä ettei mulla oo sellasta musiikillista fiilistä biisistä, vaan mä enemmän ajattelen sitä mielikuvaa mikä siitä tulee, et samoihin lyriikoihin vois sopia pari eri biittiä joissa on samantyylinen tunnelma. Ne melodiat ei oo sillä lailla mulle tärkeitä. Tällä levyllä mä en niin paljoa vaikuttanut biitteihin, et Heikki (Kuula) suurimmaks osaks hankki nää biitit. Mä sanoisin ite, et onneks mä en oo niin musikaalinen, niin voi tehdä eri tyylisiä juttuja ja siinä ei oo niin iso harppaus toiseen asiaan.

Redrum-187: Millasta musaa sä itse kuuntelet kotona?

Pyhimys: No lyriikat on mulle tärkeitä, ihan missä vaan genressä, ja sit kans ilmaisu. Se et sen tuntee, et se musa on aitoa. Amy Winehouse on mun mielestä hyvä. Monet kuuntelee kans sit Duffya, mut mä en diggaa siitä, koska musta tuntuu että se on ihan eri tavalla mukana siinä jutussa.

Redrum-187: Onkos sulla jotain terkkuja vielä pistää?

Pyhimys: No kaikille huolestuneille internetissä vois sanoo, että ei tää projekti oo hidastanu muiden projektien tekemistä. Multa ja Heikilta on soolot tulossa tän vuoden lopussa tai ens vuoden alussa.

Haastattelun jälkeen toimittaja ehti hieman seuraamaan Steen1:sen keikkaa, joka loppui komeaan freestyle-sessioon johon osallistui Retaleen ja Steenin lisäksi myös Pyhimys ja Flegmaatikkojen Leijonamieli. Tämän jälkeen päästiinkin Steenin haastatteluun.

Redrum-187: Mites sun kesä on mennyt?

Steen1: Vitun hyvin… Tai no, eihän oo. Mä oon ollu pakotetulla kesälomalla kolme kuukautta, ku parempi puolisko on ollu duunissa, niin mä oon ollu pentujen kans himassa. Hinku studiolle tekee Sikiön levyy on ollu kova. Nyt ku koulut alkaa, niin pääsee taas tekee. Oli siin hyvätki puolensa, pääs uimaa ja tollasta mutta onhan pennut nyt ihan perseestä.

Redrum-187: Sä oot aloittanu räppäämisestä ja tuottamisesta, tehny kirjoja, ollu politiikassa jne. Miten yks jätkä voi venyä noin moneen?

Steen1: Mä luulen, et jos joku sairastuu burn-outtiin niin se on siitä ettei se usko tarpeeks siihen mitä se tekee. Jos mä pakkaisin jotain kansia margariinipurkkeihin, niin se olis varmaan kaks viikkoa ja delaisin. Ei vaan sopis mun luonteelle. Mä otan liikaa projekteja ja valvon sit öitä, mutta se on silti vitun siistii. Kyl mä veikkaan, et about 90% ihmisistä tekis samoin jos niille olis jaettu samat kortit, että kyl mä siinä mieles tunnen itseni onnekkaaks.

Redrum-187: Asennoidutko sä jotenkin erilailla kun sä kirjoitat kirjaa tai teet musaa? Onko siinä tekemisessä iso ero?

Steen1: Ainoastaan musan teko, siinä joutuu karsimaan sitä sanomaa niin paljon, esim. toi mun kirja oli joku 200 sivuu ja sit joudut heittämään sen mitä haluat sanoa johonkin 16 lainiin. Siitä jää sit tosi tyytymätön fiilis ja tekis mieli sanoo vitusti enemmän, mut ei suomiräpissä kukaan oo tehny mitään 12 minuuttisia biisiä, ja se vois olla tylsääkin. Kirjassa jos saa sen lukijan lumoutumaan, niin se jaksaa lukee sitä selitystäkin paremmin. Sit siinä on sekin, et kaikki ei diggaa mun ulosannista, niin niiltä voi räpissä mennä hyviä juttuja ohi.

Redrum-187: Sit mä oisin viel voinu kysyy tosta sun Liekehtivä Sikiö projektista, millasta musaa on tulossa?

Steen1: No siit mä voin kertoo vaikka mitä, mut sit sun pitää pistää nauhuri pois ja mennä fiilistelee pari biisiä.

Toimittaja teki sitten työtä käskettyä ja menimme kuuntelemaan Sikiön biisejä. Tässä vaiheessa ei vielä viitsi paljastaa sen enempää, mutta veikkaisin että tuleva materiaali yllättää sekä vanhat fanit että vihaajat.

Redrum-187 sopi Steenin kanssa tekevänsä myös Liekehtivä Sikiö spessun myöhemmin syksyllä kun levy on julkaistu. Tästä siis lisää myöhemmin…

Tämän jälkeen lähdettiin seuraamaan Flegmaatikkojen keikkaa, jotka saivat myös yleisön otettua hyvin mukaan. Ruudolfin keikka meni allekirjoittaneelta hieman ohi nestetankkausta hoidettaessa. Sitten tuli päivän pääesiintyjän vuoro, ja CNN pääsi mestoille aloittamaan oman keikkansa. Tämän setin jälkeen voi kyllä sanoa että CNN on nähty. Jannut aloittivat kyllä energisesti, mutta meininki lässähti aika nopeasti ja muuttui räppikeikkojen kliseekasaksi. Mukana oli ns. pakolliset Biggie ja Tupac hehkuttelut, yleisöä huudatettiin laulamaan biggien biisien tahtiin, sitten otettiin pari ”random” akkaa heiluttamaan persettä lavalle jne. Tässä vaiheessa keikan tunnelma oli aika ohi. Myös albumiversioiden päälle räppäämisestä iso miinus, laiskan MC:n merkki. Nore kävi välillä takahuoneessa ottamassa vauhtia ja päivittämässä Twitteriä kun Capone viihdytti naisia ja yleisöä, jossain vaiheessa sitten Capone istuskeli kun Nore räppäili. Toimittaja poistuikin seurueineen naukkailemaan Norelle tarkoitettua Leijona-pulloa, koska artistit ilmoittivat etteivät jaksa antaa haastatteluita.

Seuraavana päivänä mestoille ehdittiin seuraamaan Asan keikka ja oli yllättävää havaita, että vaikka perjantainakin oli paikalla kivasti porukkaa,  oli Pakkahuone lauantaina AIVAN tukossa. Tämä oli erittäin hyvä myös artisteille, koska Asa sai yleisön erittäin lämpimäksi energisellä showllaan.

Keikkapaikasta ja järjestelyistä voi todeta, että kaikkea oli parannettu edellisestä vuodesta. VIP-tila oli mukavan tilava eli lippuja sinne ei oltu myyty liikaa, mestoilta sai ruokaa (tosin vain wokkia, mutta riittävästi sekin) ja juomapisteitäkin oli tarpeellinen määrä. Ainoa parannusehdotus olisi vessakapasiteetin lisääminen esim. Vip tilaan pari bajamajaa ja ulkotilaan pari, koska jo Asan keikan aikoihin molemmat miestenvessat muuttuivat jonojen mukana unisex-mallisiksi.

Keikkapaikan ympäristö oli myös täynnä safka- ja juomapaikkoja, jotka toki kannatti koluta enne kuutta jotta näkee keikat ja pääsi yleensäkin sisälle Pakkahuoneelle. Tampereen baaritarjonta oli myöskin kiitettävän räppipäissään. Havaitsimme keskustan alueella ainakin 4-5 baaria joissa soi ns. hyvä musa.

Kiitos Blockfestien järjestäjille sekä Myy Promotionsille!

Redrum-187:n kuvat Blockfesteiltä täällä.

Haastattelut, kuvat ja reportaasi: MV

HUOM! Uutisten kommentointi systeemi on muuttunut. Lue tarkemmat ohjeet foorumeiltamme.

Jätä kommentti