Haastattelussa Leijona + lataa biisi



Redrum-187: Tervehdys Leijona. Mitenkäs sun kesä meni, studiolla nauhoitellessa?

Leijona: No tervehdys. Kesä meni tosiaan levynteon merkeissä. Kesäkuussa vielä sanoittelin viimeisiä pätkiä levylle ja heinäkuussa pistettiin sit levy purkkiin.

Redrum-187: Vaikka aika monet varsinkin vanhemmat suomiräpin kuuntelijat tunnistavat sun nimen, on edellisestä julkaisusta kuitenkin jo jokunen vuosi. Voitaisiinkin alkuun vähän käsitellä lyhyesti mitä Leijonan uralla on tapahtunut vuosien aikana. Miten sulla lähti aikoinaan artistiura liikkeelle? Miten päädyit suomiräpin pariin?

Leijona: Jees, eli niinkuin oikeastaan melkein kaikilla vanhemmilla suomiräppäreillä, niin myös itselläni tuli aluksi väännettyä settiä englanniksi. Se oli uusi vuosi 1997 kun oltiin isolla jengillä juhlimassa Iso-Syötteellä. Kaverilla oli sen punkkibändin kanssa keikka siellä ja jätkät pyysi mua messiin räbäyttään. Siitä lähti innostus ja seuraavana kesänä oli sitten jo ekan oman bändinprojektin keikka. Meitä oli lavalla yli kymmenen jätkää heilumassa ja mm. Julma-Henri heitti tuolloin ekat settinsä englanniksi. Se oli teipannu sanoituksensa kaljapullon kylkeen ja joutu sit lopettaan versensä kesken, ku peukalo tuli tekstin eteen. Oltiin kaikki otettu useampi rohkaisuolut ja keikan jälkeen lennettiinkin koko posse festivaaleilta pihalle, eli unohtuman keikka.

Sen jälkeen oli useampikin bändiprojekti englanniksi, mut niin sitä vähitellen huomas, että sanoittaminen onnistuu kuitenkin paremmin suomeksi. Eka omakustanne suomeksi ilmestyi vuonna 2002, mut se oli vielä pelkkää kokeilua. Oma tyyli löytyi sit toisella omakustanteella vuonna 2004.

Redrum-187: Millaista musaa kuuntelit itse junnuna ja mistä otit vaikutteita?

Leijona: Westside-jäbiä oltiin kavereiden kanssa, eli junnuna 90-luvulla tuli kuunneltua Snoopia, Dr.Dre:tä, 2Pacia, Westside Connectionia ja kumppaneita. Sit ku alko kuuntelemaan enemmän myös sanoja, eikä vaan vinkunaa, niin rupes kuunteleen enemmän myös muita artisteja.

Mitä tulee niihin vaikutteisiin, niin mun vaikutteet ei kyl koskaan ole tullut miltään jenkkiräppäreiltä. Vaikka kyse onkin räpistä, niin mä olen silti samalla pyrkinyt tekemään ”suomalaisen kuuloista” musiikkia. Tästä johtuen mun biiseissä on paljon kitaraa, haikeita melodioita ja juomalaulu-tyyliin hoilattuja kertosäkeitä. Tolla kaikella pyrin sit kappaleissani tavoittamaan melankoliaan taipuvaisen suomalaisen sielunmaiseman.

Se on toiminut sikäli jännästi, että moni, joka ei muuten edes kuuntele räppiä, kuuntelee silti Leijonaa. Toisaalta sit moni pesunkestävä hoppipää ei varmaan pidä mun musiikkia räppinä ollenkaan. Ymmärrän kyl täysin ihmisiä, joille räppi on nimenomaan fättejä biittejä ja teknistä flow’ta, mut mulle se vaan on jotain ihan muuta. Kyllä mä silti koitan joka levylle saada mukaan ainakin jonkun perusräppibiisinkin, kuten tällä mun uudella levyllä nyt esimerkiksi toi ”Pelkoa ja inhoa porttikongeissa”.

Redrum-187: Sinun edellinen levy, ”Viinaa, huumeita ja väkivaltaa” tuli ulos 2004. Mitä olet puuhaillut tässä välissä?

Leijona: Oon elänyt elämää, tehnyt töitä ja opiskellut, nähnyt maailmaa, asunut ympäri Eurooppaa ja pistäytyny välissä Etelä-Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa, hakenut kokemuksia, tutustunut uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin ja ennenkaikkea lukenut paljon kirjoja. Mun omissa biiseissä tarinat elämästä on aika keskeisessä osassa, enkä sen takia pysty pistämään  kokoajan uutta levyä ulos, vaan eka pitää elää elämää, katsella ympärilleen ja kirjoittaa sit ylös näkemänsä.

Redrum-187: Kuulostaa loogiselta. Mikä sinut sitten ajoi takaisin mikin varteen ja työstämään levyä viiden vuoden tauon jälkeen? Viisi vuotta on kuitenkin aika pitkä tauko ja luulisi ns. comebackin mikin varteen olevan sitä hankalampaa mitä pitempi tauko.

Leijona: Joo viisi vuotta on todellakin melko pitkä aika, mutta äkkiä se on tuntunut vierähtäneen. Itseasiassa pitkään jo tuntui siltä, ettei multa enää uutta levyä tulekaan. Kirjallisuus kiinnosti paljon enemmän kuin räpin kuuntelu, eikä mun biittinikkari RK-62:kaan enää väsäilly hirveesti räppitaustoja. Jengi kuitenkin kokoajan kyseli uutta levyä ja vastailin että ”katotaan, syssymmällä sitten”.

Yhtenä aamuna Stenkka sit soitteli ja ilmoitti pistäneensä pystyyn Karma Musiikin ja haluavansa julkaista mun levyn. Olin edellisen illan tiimoilta vielä melko heikossa hapessa ja taisin mumista siihen jotain ”okei, mikäs siinä” tai jotain sinne päin. Noh, sit piti alkaa kokoamaan vuosien varrella kirjoitettuja riimejä biisien muotoon. Biiteistä oli kuitenkin vielä puutetta, vaikka RK-62:n kanssa oltiinkin vuosien varrella joitain kovia taustoja saatu väsättyä.

Stenkka sit palkkasi talvella 2009 juuri OG Ikosen levyn viimeistelleen Eemon tuottamaan mun levyn. Eemohan on ammattimies ja sai mukaan vielä Asan levyilläkin soittaneen Samuli Karjalaisen – joka on muuten helvetin kova kitaristi – sekä biittejä parilta muultakin tyypiltä ja ongelmat oli ratkaistu.

Helmikuussa nauhottelin Helsingissä Goodwill-studioilla demoversioita biiseistä ja kesällä pistettiin sit levy lopullisesti purkkiin. Sikäli pitää heittää Stenkalle propsit, että ilman sitä tätä mun uutta levyä ei varmaan ois koskaan edes tullut.

Redrum-187: Kerro hieman tämän uuden levysi ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” teemasta/aiheista eli mitä paketti pitää sisällään? Mistä ammensit aiheita tähän uuteen levyyn?

Leijona: ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” kertoo mun edellisen levyn tavoin nyky-yhteiskunnan kääntöpuolesta, siitä mitä ns. hyvinvointiyhteiskunnan pinnan alla kytee. Se on yltiö-melodramaattinen odysseia pahanolon tunteesta, väkivallasta ja pahuudesta ystävyyden kautta lopulta universaaliin rakkauteen. Siis täynnä suuria tunteita ja överiksikin mennään useaan otteeseen.

Itse olen koukussa slaavilaiseen melankoliaan vanhan venäläisen kirjallisuuden muodossa ja se varmaan kuuluu levylläkin. Nyt ei kuitenkaan eletä 1800-luvulla kuten esimerkiksi Dostojevskin teoksissa, vaan 2000-luvulla ja niinpä kärsimyskertomuksetkin sijoittuu tälle vuosituhannelle. Oon havainnoinu ympäristöä, kaverit ja tutut on vuosien varrella kertonut mulle tarinoitaan ja lopputuloksena on sit elämänmakuisia biisejä, vaikka itse sanonkin.

Vaikka tarinat kertookin nuorena päättyneistä elämistä, vankilasta, laitoskierteestä tai muista ikävistä asioista, niin synkistely ei missään kohdin ole itse tarkoitus. Kaikkien tarinoiden taustalla piilee oma tarkoituksensa, jonka kuulija saa sit itse etsiä. Loppujen lopuksi olen pyrkinyt tuomaan esiin ajankuvan yhdestä vinkkelistä ja kuuntelija saa sit päättää, miten olen siinä onnistunut.

Redrum-187: Yksi tavamerkkisi on ollut aikaisemmin mm. ”Leijonalta kuulostavat” lauletut kertosäkeet. Löytyykö näitä kuinka paljon myös tästä uudelta levyltä?

Leijona: Niinkuin tossa aiemmin jo mainitsin, niin nuo känniseltä hoilaamiselta kuulostavat kertosäkeet tavallaan tuo mun biiseihin just sitä mun tavoittelemaa ”suomalaista tunnelmaa”. Ne vie kuuntelijan kulmakuppilan nurkkapöytään ja tuijottamaan tuopin pohjalle, eli kyllä niitä kuullaan myös uudella levyllä, muttei ehkä enää yhtä paljon kuin viime levyllä. Tällä kertaa mulla on mukana myös jätkiä, jotka osaa oikeesti laulaa, kuten Taipan Circlen Mehdi tai sit vaikka OG Ikonen. Fiitit onkin monen biisin kertosäkeissä isommassa roolissa kuin viime levyllä.

Redrum-187: Mitä kautta featit jota sulla on tuli levylle? Mentiinkö ihan kaveripohjalta vai oliko jotain uusia tuttavuuksia jotka esim. vaan halusit ehdottomasti mukaan?

Leijona: Hyvin pitkälti kaveripohjalta mentiin. Tää mun levy oli tosiaan niin monta vuotta suunnitelmissa, että melko monen äijän kanssa tuli vuosien varrella oluen ääressä sovittua yhteisbiiseistä. OG Ikonen oli oikeestaan ainoa, jota en vielä entuudestaan tuntenut. Se heitti vaan omalla levyllään sellasta läppää, joka sopi kuin nakutettu tohon biisiin, mitä oltiin mun levylle tekemässä (Pelkoa ja inhoa porttikongeissa). Sain sit Shakalta Ikosen numeron ja päätin kysäistä sitä messiin. No sehän oli samantien mukana ja tais olla jo seuraavana päivänä ku jätkä kävi studiolla heittämässä oman versensä nauhalle. Ja kova biisihän siitä tulikin.

Redrum-187: Kuinka paljon tuli tehtyä biisejä josta sitten valittiin lopulliseen painokseen? Tai millainen on tyylisi ylipäätänsä, työstätkö levyä varten isomman joukon biisejä ja valitset niistä parhaat vai teetkö suoraan saman tien ne parhaat biisit?

Leijona: Niin no riimejä ois ollut vaikka moniin kymmeniin biiseihin, mut niistä sit valitsin omasta mielestä parhaat tarinat. Ne, mitkä piti saada levylle mukaan. Lopulta koossa oli 14 biisiä, jotka me Eemon kanssa sit nauhoitettiin ja ne kaikki on nyt levyllä mukana.

Redrum-187: Seuraava kysymys tulikin jo oikeastaan tossa aikasemmin selville… ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” julkaistaan siis Karma musiikin kautta ja aikasemmin tosiaan jo vähän kerroitkin kuinka päädyit Karmalle, mutta haluatko vielä lisätä siihen jotain, että miten hommat meni tämän lafkaviritelmän suhteen?

Leijona: Stenkan kanssa on tunnettu jo 2000-luvun alkupuolelta asti ja kun se nyt sit pisti tuon lafkan pystyyn, niin se soitti sit vaan yks päivä mulle ja kertoi haluavansa julkaista mun levyn. Ei siinä sen kummempia. Mullehan rap on ihan vain harrastus, eikä mun toiveena todellakaan ole olla mikään rap-stara. Niinpä en oo mitään demojakaan lähetellyt, mutta kun kaveri kerran kysyi, niin mikäs siinä, julkaistaan levy nyt sit Karman kautta. Ja onhan se hienoa, kun pääsi ihan oikeeseen studioon tekeen yhteistyötä lahjakkaiden muusikoiden kanssa.

Redrum-187: Onko Stenkka vaikuttanut itse jotenkin levyn sisältöön? Esim. neuvonut joidenkin asioiden suhteen tai ollut valitsemassa biisejä levylle tjms?

Leijona: Stenkka on antanut mulle kyl ihan vapaat kädet biisien suhteen. Vähän se nauhottelujen alussa koitti auttaa mua pääsemään joistakin mun turhista maneereista eroon. Sikäli on onnistuttukin, että uudella levyllä räppään ainakin omasta mielestä paremmin kuin aiemmin, vaikka itse sanoitukset on mulle edelleen paljon lähempänä sydäntä kuin se räppäys.

Redrum-187: Kuvaako levyn nimi ”Vauhtia ja Vaarallisia tilanteita” omaa elämääsi kuinka hyvin?

Leijona: ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” on levy syrjäytyneistä nuorista. Itseäni en tällaiseksi koe, eli levy ei sikäli kuvaa minun elämääni. Tästä olen tietenkin enemmän kuin onnellinen.

Redrum-187: Onko keikkoja tiedossa nyt kun levy on tulossa ulos? Onko tarkoitus tehdä jonkun näköinen julkkarikiertue?

Leijona: Viime vuosina ei tosiaan ole tullut juuri keikkailtua, kun on kiinnostanut enemmän ihan muut asiat. Toisaalta Kuuro Koira tossa just pisti keikkamyyntilafkan pystyyn ja ryhty mun manageriksi, eli ei sitä tiedä, vaikka se saiskin hommattua vaikkapa ens keväälle jonkilaisen kiertueen.

Redrum-187: Toivotaan ainakin näin. Mitäs levyn jälkeen, joudutaanko seuraavaa Leijona-levyä odottelemaan taas useampi vuosi vai jatkuuko uuden materiaalin työstäminen heti? Onko nyt ns. vatsa täynnä vähäksi aikaa?

Leijona: Tohon en osaa sanoo vielä mitään. Elämäs on niin paljon kaikkee muutakin mielenkiintoista. Mut jos sanottavaa vielä riittää, niin saa nähdä ja tulevasta ei tiedä.

Redrum-187: Mikäs siinä on kun Oulusta lähtöisin olevilta räppäreiltä tuntuu tulevan aina niin melankolista ja synkkää suomiräppiä? Onko Oulu masentava paikka elää?

Leijona: Se johtuu varmaan siitä, että jengi ympäri Suomen tietää Oulun artisteista paremmin just Julma-Henrit, Panama Rayot ja kumppanit, joilla on sitä vähän synkempää settiä. Ja tunnetaanhan Oulu yleisesti musiikkipiireissä pohjolan metallikaupunkina, missä noi sanoitukset ei myöskään oo mitään iloisimpia. Kyllä Oulusta silti tulee nuorempien jannujen toimesta kans ihan popimpaa klubiräppiä, reggaetyylistä settiä ja muuta iloisempaakin materiaalia, mut ne ei vaan oo sit saaneet samanlailla huomiota osakseen ku nämä pohjolan pimeydestä inspiraationsa ammentavat artistit.

Redrum-187: Kiitos haastattelusta! Oisko sulla vielä loppuun jotain terveisiä tai muuta sanottavaa faneille ja Redrum-187:n lukijoille?

Leijona: Ei kai tässä, tsekatkaa mun levy. Niinku fanit ja muutkin Redrum-187:n lukijat varmaan tietää, niin luvassa ei välttämättä oo mitään radioräppiä, mut sydäntä on mukana senkin edestä. Ja pistetäänhän jengille vielä joulukuuksi kuunteluun yks levyn posseraidoista, voisin kuvitella että uppoo tän foorumin lukijoille.

Leijona – Vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaupoissa 3.1.2010!!

www.myspace.com/leijona1
www.karmamusiikki.net
Keskustele Leijonan tulevasta ”Vauhtia ja vaarallisia tilanteita” -levystä Redrum-187:n foorumeilla täällä.

Haastattelijat: MV & Joonas Aromaa
Kuva: Jouni Väänänen

HUOM! Uutisten kommentointi systeemi on muuttunut. Lue tarkemmat ohjeet foorumeiltamme.

6 kommenttia artikkeliin “Haastattelussa Leijona + lataa biisi”

Kostaja kirjoitti klo 09.09.2011 08:11:

Vitun pelle. Oo ikinä tehny yhtään mitään. Takinkääntäjä saatanan kokoomuslainen pyrkyri. Vittu käytät kaikkia hyväksesi. Vittu sä oo ikinä tehny yhtään vitun biisiä.
Kosto elää ja voi hyvin. Vitun lakkipää pelle.

moi kirjoitti klo 09.09.2011 22:23:

Ooot paras

Teletappi kirjoitti klo 03.12.2011 11:04:

Kostaja vitun valopää, puhukko nä leijonasta???? Sillä on mahtavii biisei ja sä et tiiä siitä mittää!Vitun pentu mee nukkuu

Pirz kirjoitti klo 04.12.2011 17:05:

Mahtaakoha ruvet enää väsää räppii

laalala kirjoitti klo 21.03.2012 17:16:

Yhdyn Teletappiin. 🙂

universtas kirjoitti klo 31.10.2013 22:41:

leijona räppäs siinä tidal wave bändissä enkuksi nimellä lion-j, meikä sano sille että väännä toi suomeksi ihan vaan ”leijona” se viittää suomalaisuuteen ja leijona viinaan, sitte alat tekemään räbää suomeksi koska sitä ei vielä paljon muut tee. tidal wave oli ensi nimellä pipoz ja meikäläinen duunas niitten ekan demon technisin halpissynalla suoraan stereoinputtiin c-kasetille, ne voitti sillä sen musiikkivideofestivaalien yleisöäänesteyksen 🙂 sitte panama rayon isoveli duunas siitä biisistä tuotetun version joka ei kuulostanu enää yhtään siltä meikän taustalta 🙂
tapahtui ennen fintelligenssin breikkausta joskus 90 luvun lopulla.

Jätä kommentti