Haastattelussa Petos!

Redrum-187: Tervehdys Petos! Mukava saada teikäläinenkin vihdoin haastatteluumme. Miten on Kallion talvi sujunut? Onko tullut paljo katoilta lunta niskaan? Huomasin viime viikolla siellä käydessäni, että jos se ei muuten kuumottavaa aluetta ole, niin helvetin isoja kasoja katoilta tippuvaa märkää lunta ja jäätä joutuu ainakin väistelemään.

Petos: No paskaa tulee niskaan katoilta ja monilta muiltakin suunnilta.

Redrum-187: Mennään sitten suoraan asiaan. Kauan odotettu Toivo parasta ja pelkää pahinta ilmestyy tässä kuun vaihteen tienoilla n. kuuden vuoden sooloalbumitauon jälkeen, ellei Törkeimmät petokset -kokoelmaa lasketa mukaan. Kuumotusta ja kyselyitä levystä on varmasti tullut tässä matkan varrella jonkun verran suunnalta jos toiselta. Tunsitko missään vaiheessa painetta levyn ulossaamiseksi tai haittasiko se ehkä jopa jotenkin koko levyntekoprosessia?

Petos: Onhan sitä utelua kuultu vitutukseen asti, mutta ei se levyn tekemiseen vaikuta. Enkä mä ota paineita muualta maailmasta. Jos on paineita, niin se on enemmänkin sellaista minä vs minä -tyyppistä skitsofreenista toimintaa.

Redrum-187: Toivo parasta ja pelkää pahinta on oletettavasti ollut hyvinkin pitkä projekti ja feateistakin päätellen sitä on kasattu jo pitkään. Meinasiko iskeä Davot ja hiominen oli loputonta vai mikäs siinä nyt lopulta sitten niin kesti?

Petos: Toi Davoiluhan on käsittääkseni sellaista, että niitä biisejä tehdään kyllä koko ajan, mutta mihinkään ei olla tyytyväisiä ja sit ne tehdään uusiksi, eikä mitään koskaan laiteta ulos. Tän meikäläisen levyn tapauksessa biisejä on nauhoiteltu vähän joku viisi vuotta sitten. Sen jälkeen silloin tällöin jotain jossain ja loppujen lopuksi suurin osa viimeisen vuoden aikana. Eli mitään ihmeempää hiomista tämä ei ole ollut. Joihinkin vanhimpiin oli tosin myöhemmin päivitettävä biitit, ihan jo miksauspolitiikankin takia.

Mutta vaikka riimit ja biitit on pitkältä aikaväliltä, niin ei sitä levyn kokonaisuudessa pahemmin huomaa. Siinä se Petoksen tutuksi tullut fraasi ”mikään ei oo muuttunut” kiteytyy. Itse levyn pykimiseen on useita syitä. On ollut kausia jolloin ei kiinnostanut koko räppihomma paskan vertaa… jossain vaiheessa ajattelin, etten tee levyä ollenkaan, mutta sitten on kuitenkin aina jossain vaiheessa jokin kunnianhimo tai katkeruus pakottanut ottamaan niskasta kiinni ja raahaamaan itsensä studioon.

Raiteen studio oli rempassa myös juuri taktiseen aikaan eli tuli säätöä senkin suhteen ja joutu kehittään uuden äänitysmestan, mutta se hoituikin sitten enemmän kuin hyvin. Omaa saamattomuutta tässä kuitenkin on syytettävä, jos jotain on jostain kumman syystä syytettävä. Levyt tulee ulos sitten kun tulee, jos tulee. Yleisö on usein turhankin hiessä.

Tyypillistä on myös se ajattelu, että nyt kun levyä on odotettu kuusi vuotta, niin sitä on automaattisesti tehty joka päivä sen kuusi vuotta ja ennakko-odotukset tätä ”spektaakkelia” kohtaan kasvaa tähtitieteellisiksi. Noh, niin kuin totesin, niin mä en niitä paineita ota, vaan paineet on lähinnä sillä kuuntelijalla, joka odottaa tästä jotain uutta Dark side of the moonia tai jotain. Onnea!

Redrum-187: Aivan. Sinulta ilmestyi tossa Halloweenina zombie -henkinen musavideo Synkkä Sörkka -biisistä. Mistäs idea tähän videoon kumpusi? Onko meillä mitään mahdollisuuksia nähdä levyn tiimoilta vielä kenties lisääkin liikkuvaa kuvaa joskus tulevaisuudessa eli onko toisesta videosta ollut mitään puhetta?

Petos: Zombiet Kallion ympäristössä idea sai alkunsa jo parisen vuotta sitten Jontin kanssa. Kelattiin, että jos ois rahkeet toteuttaa toi kunnolla, niin duunattais joku tulevaisuuden Kallio UG:n video tolla teemalla. Nyt oli sitten niin, että mun levystä piti tehdä joku video, niin päätettiin duunaa se siihen.

Mä en muutenkaan halunnut tehdä Petos -videota ilman, että siinä on joku idis… joku ns. juoni tai edes jotain. Vaikka se olisi paska, niin ainakaan se ei ole sitä turhanpäiväistä paskaa. Mä en ole suostunut tekemään sellaista perinteistä ”tyyppi räppää jossain mestassa, ehkä joku posse siel takana nysväämässä, väleihin jotain live-kuvaa ja pari maisemakuvaa omilta huudeilta” -tyyppistä räppivideota. Ne on kaiketi jo nähty pari kertaa. Toista videoo tältä julkaisulta tuskin tehdään.

Redrum-187: Tuotat itse suurimman osan biiteistäsi ja niissä voi kuulla varsin selkeitä horror ja kauhuelokuva vaikutteita. Soundisi on hyvin uniikki ja persoonallinen tänne Suomeen. Duunaatko ensin biitin ja lähdet sitä kautta hakemaan fiiliksiä räppeihin vai kuinka rakennat biisisi ja mistä Petoksen kaikki synkät jutut/soundit kumpuaa?

Petos: Synkät jutut ja biitit johtuvat yksinkertaisesti siitä, että omasta elämästä, ympäristöstä ja koko maailmasta löytyy huomattavasti enemmän negatiivista kuin mitään ratkiriemukasta kerrottavaa. Kun oma tyyli perustuu realismiin ja rehellisyyteen, niin tätä tämä sitten vaan on. Olen pahoillani. Horror -samplet sopii juttujen fiiliksiin ja alan leffoja muutenkin jumitan eli homma nitoutuu luontevasti kasaan.

City-karhun metsästäjällä mulla oli kaikki riimit jo valmiina ja tein biitit vasta myöhemmin niille. Nyt esim. uudella levyllä biitit on tehty eka johtuen varmaan siitä, että nykyään lyriikoiden kirjoittaminen on vitusti hitaampi projekti kuin tuottaminen. Kun kaikki on jo sanottu aikaisemmilla levyillä, niin on aika hiljasta… No onneksi mun statuksella saa toistaa itseään, ainakin tiettyyn pisteeseen asti, hah.

Redrum-187: Mikä Petoksen on alun perin saanut hurahtamaan räppiin ihan näin yleisesti musiikkityylinä? Mistä ja kuinka se innostus räppiin lähti?

Petos: Nämä on näitä mihin on mahdotonta muistaa mitään konkreettista alkua. Satunnaisia RUN-DMC:tä ym. olin kersana kuullut ja muistaakseni jotenkin tykännytkin niistä, vaikka muuten kuuntelin Metallicaa tai jotain. Enemmän juttuun mentiin graffiti -harrastuksen kautta, kun joku kertoi hip-hopista ja että rap-musiikki kuuluu tähän hommaan, niin pakkohan siihen oli perehtyä. Siihen sitä sitten jämähdettiin, koska diggas bommaamisesta ja räpistä niin vitusti. Ja tässä sitä nyt sit ollaan 20 vuotta myöhemmin.

Redrum-187: Entä miten sun oma räppiura sitten lähti varsinaisesti liikkeelle? Käsittääkseni olet vaikuttanut jo kasarin lopulla ”skenessä” ja enkkukin vaihtui jossain vaiheessa matkaa suomeksi.

Petos: Ysärin alussa Kantsussa me tehtiin jotain kassuja, joita voi verrata lähinnä lasten leikkimiseen. Me oltiin 12-13 -vuotiaita, eikä me tiedetty mitä me ollaan tekemässä, vaikka toisaalta aika tosissaan oltiinkin. Tutustuttuamme keskustan porukoihin Krunassa ja legendaarisessa Liisanpuistossa räppiprojekti syntyi uudestaan, koska kävi ilmi, että Krunan pojillakin oli jokin räppiviritelmä meneillään ja siten yhdistettiin kyseenalaiset ”voimamme”. Yhtye, muistaakseni nimeltä ”Sons Of North” sekoili aikansa, kunnes yhtyeessä tehtiin jotain radikaaleja päätöksiä. Jotkut häädettiin vittuun ja tilalle otettiin jotain muita… tai en mä edes muista mitä hemmettii siellä tapahtui, mutta jossain vaiheessa oli uusi rap-yhtye T.O.A. (The Obstinate Age) ja mä olin jostain käsittämättömästä syystä siinä mukana, vaikka mä olin se kenen olisi pitänyt lentää helvettiin aikasemmin, niin mä ainakin sillon kelasin. No joka tapauksessa siinä sitä oltiin ja tehtiin demokin ihan oikeella studiolla ja vielä toinenkin demo. Meidän DJ:llä (DJ Boke) oli yhteyksiä, minkä johdosta oli myös keikkoja legendaarisissa Lepakon jameissa ja Vanhalla. Nykyään kun niitä kuuntelee, niin aika helvetin hyvii biittejä niissä on. Omissa räpeissä ei mitään järkeä, kun on lukenut suomi/englanti sanakirjaa kirjoittaessa riimejä, mutta yritys oli arvostettavan kova.

Sen jälkeen oli muutaman vuoden ns. suvantovaihe, jolloin oli joitain hyvin satunnaisia projekteja itse kullakin. Joskus 95-96 rupesin yhtäkkiä kirjoittamaan riimejä uudestaan vitusti. Syynä oli kaiketi se, että rupesi kuuntelemaan West ja South gangsta-kamaa enemmänkin ja tosissaan. Jostain tuli mieleen, että olispa kiva duunata tätä soundii Suomi -lähtökohdista… varsinkin kun noina aikoina elämäntyyli oli, no sanotaan nyt vaikka niin, että ”ei se ihan lainkuuliaisin”. Kelasin, että jätetään turhat hip-hop höpinät ja puhutaan aidosta elämästä. Tutustuin R2:een ja perustettiin Kallio Underground. Jontti liittyi porukkaan ja loppu on historiaa.

Englanninkielinen KU (Kallio Underground) levy jäi pykimään turhaan luxus-soundien tavoitteluun. Nyt kun miettii, niin olisi pitänyt heti vaan julkaista jotain demoja ulos semi paskalla soundilla! No se meni siihen, että niitä samoja biisejä oli jumitettu jo niin kauan, että olin jo tajunnut suomenkielen mahdollisuudet ja itsekseni ruvennut kirjoittamaan suomeksi samaa paskaa. Sain jonkun samplerin lainaksi ja duunasin waikka wäkisin City-karhun metsästäjä -levyn, koska jotain oli jo vihdoin pukattava ulos!

Redrum-187: Olet tunnetusti kova gangsta-rap fanaatikko. Mikä on ollut itsellesi se kaikista kovin juttu elämäsi varrella eli joku artisti tai ryhmä, joka on erityisesti lämmittänyt sydäntäsi jo pitkään ja minkä vuoksi?

Petos: Tunnetusti on mahdotonta mainita paria tai muutamaa. On monta epämääräistä ug-artistia/bändiä, jotka on tehnyt sen yhden kovan levyn ja niitä sitten kuuntelee vitusti, mutta ei niitä pysty oikein mainitsemaan missään all-time-rap-favorite kysymyksessä, vaan sinne menee aina nämä konkarit: Street Military, K-Rino ym. SPC kama,  Esham & Natas, Dice ja Detroit setit, Darkroom Familia, IMP, RBL ja kaikki toi mob shit. Äääh, jos lähtee luetteleen, niin ei tule loppua.

Niin ja Brotha Lynch Hungin ”Season Of Da Siccness” on mainittava siksi, että mä sain siitä oikeesti helvetisti vaikutteita City-karhu levyyn, vaikka ei sitä siitä kukaan huomaisikaan, mutta näin on. Ehkä se on vaan se, että tempo on kaikissa biiseissä joku noin 65?

Redrum-187: Mikä siinä gangstassa itseäsi eniten kiehtoo ja miksi juuri se tyyli iskee parhaiten?

Petos: Jaa-a, varmaan suorasukaisuus, aggressiivisuus ja ajoittainen suoranainen kusipäisyys. Yleinen pahennus on pelin henki ja meitsi henkilökohtaisesti tykkää kuunnella musaa missä on boolssit. Siksi kuuntelen myös metallia. Läpissä myös huumorilla on suuri osa. Jos kuuntelet otsa rutussa esim. Ganksta NIP:piä, on jo korkea aika katsoa peiliin. Vitun hauskaa väkivaltaviihdettä siinä missä leffatkin. Soundimaailmassa synkät, tylyt ja ajoittain jopa kusiset taustat sopii siihen aitouteen. Toisaalta g-funkimmat setit natsaa myös, viimeistään kesällä. Nyki ja muu hip-hop -tyylinen pykivä paska ei vaan ole mun korvissa toiminut sitten ysärin alun, milloin kaikki käytti vielä niitä samoja funk -sampleja rannikosta riippumatta.

Redrum-187: Mitäs mieltä olet tämän päivän gangsta-rap menosta jenkeissä? Onko kulta-ajat jo eletty? Vieläkö sieltä löytyy jotain uutta mielenkiintoista, mitä jaksat kaivella ja seurata?

Petos: Kulta-ajat on mennyt ja kuopattu. Joitain helmiä joskus harvoin pulpahtelee kyllä. Itse en uusia juttuja viitsi ihmeemmin edes tsekkailla. Tiettyjen vanhempien artistien uudet katsastan. Jos ei muuta, niin ihan vaan periaatteen vuoksi. SPC:n suunnalta saattaa edelleenkin tulla kovia julkaisuja. Eshamit ostan jääräpäisesti, vaikka ne uusimmat onkin hirveetä paskaa, mutta ei siitä ikinä tiedä. Sieltä voi taas tulla Natasin N Of The Worldin tyylinen ylläri. Sen paskiaisen kanssa kaikki on mahdollista. Darkroomit tyyppään myös, koska niiden soundi ei ole huomattavasti vuosien aikana muuttunut. Lähinnä kuitenkin latailen ysärin ug-kamaa. Se kun tuntuu olevan loppumaton kultakaivos.

Redrum-187: Olet vaikuttanut suomirap piireissä artistina jo sen 20 vuotta, jota ei kovin monet pysty sanomaan tässä maassa. Miten näet meiningin muuttuneen näin yleisesti ottaen tässä vuosien varrella?

Petos: Alkuaikoina meno oli sitä, että jengii ketkä kuunteli räppiä oli vitun vähän, siis edes jenkkiräppiä. Nekin ihmiset duunas vaan graffitia, eikä ketään kiinnostanut paskaakaan ne pari suomalaista räppibändiä mitä oli. Nykyään tuntuu siltä, että niitä räppäreitä on enemmän kuin yleisöä. Jokainen urpo lataa jonkun musaohjelman, kirjoittaa jotain epäonnistunutta saastaa, pistää youtubeen ja toivoo olevansa seuraava Cheek. Kaikki on tehty liian helpoksi nuorisolle. Kukaan ei enää ikinä tule käymään läpi sitä turhauttavaa, hien ja kyyneleiden kyllästämää, mutta opettavaista tietä läpi. Tästä johtuen odotukset eivät ole kovin korkealla tulevaisuuden suhteen.

Redrum-187: Tilanne on nykyään kuitenkin se, että Petos on tavallaan antanut kasvonsa tälle ns. ”Suomi-gangstalle”, joka on muotoutunut hiljalleen vuosien varrella tähän pisteeseen. Monet kotimaiset rap-artistit mainitsevat jo sinut esikuvikseen, vaikuttajikseen tai yhdeksi suosikikseen koko genressä. Miltä tämmöinen tuntuu? Otatko mielelläsi tämmöisen lippulaivan vedettäväksesi?

Petos: Mähän en tietoisesti mitään lippulaivoja vetele. Oon alusta asti vaan tehnyt omaa juttua ja hoitanut omat asiani. Jos joku mainitsee vaikuttajakseen, niin onhan siinä ihan otettu. Lähinnä kuitenkin ymmällään ja vaivautunut, koska itellä on se fiilis, että juurihan mä itse olin tuolla youngsterina ja katoin ylöspäin jotain väkee. Ne tyypit ovat edelleenkin niitä keiden seurassa mä nykyäänkin tunnen itteni Uniikin kokoiseksi. Eli mun on vaikee ajatella mitään omia meriittejä. Samassa loskassa tässä kaikki ollaan.

Redrum-187: Mikäs on Kallio Undergroundin tilanne tänä päivänä? Onko se viritelmä jo kuopattu vai onko meillä mahdollisuus vielä kuulla joskus uutta KU materiaalia ihan levyn merkeissä?

Petos: Kallio Undergroundhan ei ole koskaan ollut viritelmä, eikä mikään projekti. KU on se, mihin kaikki perustuu. Siinä on vain käynyt niin harvinaislaatuisesti, että KU:lta on tullut enemmän soolojulkaisuja, kuin itse bändin levyjä. Uusi Kallio UG platta on ollut ajatusasteella tekeillä jo muutaman vuoden. Venähtäneistä muista jutuista johtuen sekin on tietty venynyt. Nyt kun saadaan tämä mun ikuisuusprojekti pois jaloista ja Jontin soolo jossain vaiheessa ulos, niin päästään ehkä vihdoin konkreettisesti vääntämään uutta KU:ta.

Redrum-187: Kuulostaa hyvältä. Olet varmasti nähnyt kaikenlaista urasi aikana keikoilla ja muissa kissanristiäisissä. Tuleeko mieleen mitään hauskaa tai erikoista tapahtumaa matkan varrelta jonka uskaltaisi tässä kertoa? Jos ei, niin kerro vaikka suosikkikeikkapaikkasi missä tykkäät käydä ja missä on ollut yleensä parhaat reissut & keikat?

Petos: Ne hauskimmat jutut ei tietenkään kestä päivänvaloa. Henkilökohtaisesti ehkä kuitenkin älyttömin kokemus oli olla Willie D:n kanssa ryyppäämässä baarirundilla ympäri Helsinkiä. Sitä ei joskus kymmenen vuotta sitten olis ihan ekana ennustanut tapahtuvaks! Nämä kotoiset maakuntamatkat on kanssa aina yhtä sekavia, että niistä on vaikea poimii mitään tiettyä kohokohtaa, hauskaa on kuulemma ollut..?

Redrum-187: Haha, epäilemättä. Taidat olla aika kova leffafriikki? Minkälaisia elokuvia tulee vahdattua ja mitä kuuluu omiin suosikkeihisi?

Petos: En tiedä onko leffafriikki oikea sana, sillä DVD-hyllyssä noin 90 % on vain jotain vanhaa vinksahtanutta horror-paskaa. Muita ”normaaleja” elokuvia on hyvin vähän. Enkä mä noita edes kattele. Toi on enemmänkin tollainen keräilyhenkinen läppä, joka on joskus jäänyt päälle. Eli pitää vaan välillä ostaa isollakin rahalla joku tiedetysti huono, joskus vuonna -71 valmistunut meksikolainen ties mikä saatananpalvonta -musikaali ihan vaan sen takia, että sitten se on tossa mun hyllyssä. Keräilypaskaa, materialismia…

Redrum-187: Mitkä ovat Petoksen jatkosuunnitelmat nyt uuden levyn jälkeen? Mitä teikäläiseltä voidaan odottaa seuraavaksi?

Petos: Kuten todettu Kallio UG:n levyä aletaan työstämään, mutta jos on mitään opittu meikäläisten työtavoista, niin turha odottaa julkaisuja millään Huge L-tahdilla pomppivan puskista eli ihan rauhassa kansalaiset. Toisaalta tässä välissä ja ehkä verrattain piakkoinkin allekirjoittaneelta on ilmestymässä teema-EP yhdessä erään toisen eturivin suomiräp artistin kanssa ken pysyköön tässä vielä toistaiseksi nimeämättä…

Redrum-187: Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Tätä sitten odotellessa. Vieläkö vanha herra pysyy nuorten vauhdissa mukana keikoilla ja studiossa vai onko se niin, että nuorilla on tekemistä Petoksen vauhdin kanssa? Onko minkälaisia ajatuksia omasta urastasi ja ehkä sen päättämisestä jossain vaiheessa?

Petos: Reissuilla huvit on niin rankat, ettei sitä vanha enää aina jaksa. Keikkoja on kuitenkin tehtävä, kun niistä vihdoin maksetaan suhteellisen hyvin. Ei livet ole ikinä ollut mun juttu, mutta kyllä ne hoidetaan jos joku sinne pyytää, its all about the money, bitch!

Tän räpin tekemisen suhteen mieliala on vaihdellut jo kymmenen vuoden aikana aika huolellisesti eli vaikee sanoa mitä sitä tekee. Silti voi aika varmasti sanoa, että niin kauan kun henki pihisee Pedvetos tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän, jotain musiikkia tekee. Eipä tässä paljon muutakaan ole.

Redrum-187: Kiitos paljon ajastasi ja haastattelusta Petos! Tiedät varmasti, että loppuun säästetään aina vapaa sana artistille ja terveiset lukijoille ja tutuille on sallittuja, joten olisiko vielä jotain sanottavaa loppuun?

Petos: Loistokasta aamuyötä kaikille Redrumin kollegoille, ketkä tälläkin hetkellä kirjoittelette umpijurrissa jotain turhanpäiväistä paskaa johonkin turhanpäiväiseen topikkiin. I feel you brothas! Teille ja kaikille muille, VALITSE PUOLESI, LOPPU ON LÄHELLÄ!!

Petos – Toivo parasta ja pelkää pahinta kaupoissa 31.3.2010!!

Haastattelija: Joonas Aromaa

www.myspace.com/petosku
http://www.petos.tk
http://www.3rdrailmusic.fi
Keskustele Petoksen tulevasta albumista Redrum-187:n foorumeilla täällä.

HUOM! Uutisten kommentointi systeemi on muuttunut. Lue tarkemmat ohjeet foorumeiltamme.

Jätä kommentti