Haastattelussa Notkea Rotta



Redrum-187: Tervehdys! Minkälainen on pöhinä näin alkukesästä?

Notkea Rotta: Hyvä pöhinä! Kiireinen tosin. Lätyn tiimoilta ollut perinteistä promojuoksemista ja keikkoja pitkästä aikaa Kehä III:nkin ulkopuolella. Kun noi viralliset Tavastia-julkkarit saadaan tosta vedettyä pois alta, niin sit vois lomaillakin skidisti. Roskilde muuten kutsuu taas… Pakko nähdä Prince! 1900-luvun mulatti Mozart!

Redrum-187: Haha, onko Rotta ehtinyt jo hankkia auringonpistoksen Tallinnanaukiolla?

Notkea Rotta: Ei ole aukiolla ehtinyt totuuden nimessä paljoa istuksia. Veikkaan että tutut idän naamat Peijon, Olkkosen ja Turbon johdolla ovat muutamatkin pistokset ehtinyt jo näin alkukesästä hankkia. Terveiset sinne. Pitäkää piha pystyssä!

Redrum-187: Mennään sitten itse asiaan, eli uusi lätty Notkea maa ilmestyi 26. toukukuuta. Onko kyseessä syöksysynnytys, kauan hiottu kokonaisuus vai jotain näiden väliltä?

Notkea Rotta: Jotain näiden väliltä. Uusia biisejä alettiin hauduttelemaan heti edellisen lätyn jälkeen, mutta varsinainen rykäisy tehtiin kuitenkin vasta tänä keväänä. Aika syöksyksi se loppua kohden meni.

Redrum-187: Kerro lyhyesti uudesta levystä. Mikä on julkaisun punainen lanka tällä kertaa?

Notkea Rotta: Edellisellä lätyllähän Pöhinää-singlestä alkanut lähiösaaga siirtyi hektisiin lomatunnelmiin Thaimaahan, mutta jotenkin tuntui siltä, että tarina jäi kuitenkin vielä vähän kesken. Kelailtiin kimpassa ja tahoillamme juonijuttuja, pumpun tulevaisuutta ja sävellettiin biisejä ja sitten siinä kävikin sillä lailla, että Rotta-hahmolle oli kertynyt soolo-levyn verran matskua ja päätettiin pistää paska pihalle Kaupungin Vauhdissa -tyyliin soolona. Tällä lätyllä Rotta jatkaa itsekseen matkaansa vielä yhden etapin verran vähän The Beach-kirjan/leffan hengessä, sellaiselle myyttiselle autiosaarelle tekemään tiliä menneen elämän kurveista, mietiskelemään, kokeilemaan romanssia ja tietysti vielä kerran tamppaamaan täydenkuun bailuissa viimeiset nuoruusvuosien pöhinähiet kehosta ulos. Sellainen tietynlainen itsereflektiivinen nahanluontirituaali, jonka jälkeen voi jatkaa uusin lampuin kohti tulevia seikkailuja.

Redrum-187: Notkealta maalta löytyy erilaista soundia laidasta laitaan. Ketä kaikkia löytyy tuotannon takaa ja kuinka mukaan eksyi pari sedulapumppuakin?

Notkea Rotta: Levy on täysin meikäläisen ja tuottaja Pajulaakson kimppatuotos. Meillä on aina ollut tapana mennä musiikillisesti sinne minne nenä milloinkin sattuu näyttämään, genreistä välittämättä ja tästä lätystä tuli tällainen paketti. Perinteisempiä räppibiisejä oli valmiina enemmänkin, mutta ne eivät jotenkaan istuneet loppujen lopuksi musiikilliseen kokonaisuuteen. Tällä kertaa mentiin vielä tällaisen perinteisen albumikokonaisuus-kelan ehdoilla, mutta ajathan ovat muuttuneet niin netti/biisivetoiseksi, että pakko siihen on vanhojen pierujenkin pikkuhiljaa alkaa reagoida. Siispä sessareissa syntynyttä, rannalle jäänyttä matskua tiputellaan nettiin sitä mukaan kun saadaan viimeisteltyä perinteisessä ”sinkun b-puoli”-hengessä.

Ja mitä noihin sedulapumppauksiin tulee, tarkoitat varmaan lähinnä Syö!, Juo!, Nai! – kipaletta, hommahan on niin, että SK-konsernin yökerhot on ollut mun ”ei niin salainen”- pahe jo pitkään ja päiväunissani olen toivonut, että joskus sessioissa pullahtaisi sellainen koko kansan karvanoppadanceralli, koska se on ihan oma mielenkiintoinen ja haastava taiteenlajinsa. En tiedä täyttääkö toi kipale ne kriteerit, mutta taitaa olla lähimpänä sellaista subbaripompotusta mitä näistä päistä lähtee. Väänsin siihen sit vielä yks aamu darrapaskalla sellaset Delta-jengi henkiset töttörööbailulyriikat, niin siinä se sit oli. Ja kun muu lätty kallistui taas kerran sellasen koneprogeilun-puolelle, niin pieni aivovapaa hengähdyshumppa siihen väliin tuntui helvetin hyvältä idikseltä kun kasattiin albumia lopulliseen muotoonsa. Eikä kaikkea pidä vieläkään ottaa liian tiukkapipoisesti, se on epäterveellistä. Ei ongelmia pidä lakaista maton alle, mutta kyllä tässä pahoinvointi-Suomessa on hyvä välillä ihan vaan bailata bailaamisen vuoksi. Edes yhden kipaleen ajan. Kauan eläköön Onnela!

Redrum-187: Missä roolissa Liekehtivät torsionit -rytmiryhmä on uudella lätyllä ja onko keikat tarkoitus vielä jatkossa vetää livebändilllä?

Notkea Rotta: Varsinainen bändisoitto ei tällä lätyllä ole niin suuressa roolissa kuin edellisellä levyllä, tosin live-soitinten määrä ei ole muuttunut juuri ollenkaan. Notkea Maa kasattiin enemmän sellaisella sessio fiiliksellä. Jos ja kun soittajia ja soittimia tarvittiin, niin sellaiset hälytettiin paikalle ja pantiin purkkiin. Pääpaino livesoitossa oli pannuttajalla ja basistilla, joita kuullaan lähes joka kipaleessa. Livenä pyritään vetämään mestan mukaan, minkälainen kokoonpano mihinkin on sopiva. Isommissa paikoissa Torsionit tykittää tietysti mukana, mutta niihin pienimpiin lähiökuppiloihin sillä volyymilla on turha lähteä huonontamaan jengin kuuloa entisestään. Kun nyt vihdoinkin saadaan noi nettisivut toimimaan, niin sinne olis tarkoitus aina pistää keikkakohtaista infoa, millä kokoonpanolla ollaan liikkeellä.

Redrum-187: Viime levyltä tehtiin jopa kaksi musavideota, ”Sadistiset fabiot” sekä Rohtori Laineen soolobiisistä ”Lomalla”. Onko tulossa taas videoita?

Notkea Rotta: Huikea yhden oton bakkanaalivideo Syö! Juo! Nai! – biisistä on YouTubessa näillä näppäimillä! Tsekatkaa ja ihmetelkää. Se on kuulkaas taidetta.

Redrum-187: Mitäs Rohtorin soololle kuuluu tällä hetkellä? Onko mitään hajua asiasta?

Notkea Rotta: Rohtori Laineen soololevy Salkku ja Mulkku tulee.

Redrum-187: Entä mitäs Meno-Anulle kuuluu? Missä päin porhaltaa nykyään?

Notkea Rotta: Meno-Anu sai juuri kymmenennen lapsen yhdennelletoista faijalle. Sillä riittää sitä ripulirumbaa ja muutenkin se taitaa olla vähän rauhoittumaan päin.

Redrum-187: Notkea Rotta tunnetaan energisestä lavameiningistä. Kuinka tommoisen lähiöveteraanin kunto kestää hyppiä sen 60 min lavalla?

Notkea Rotta: Pohjatyö Liikuntamyllyssä ja Itäkeskuksen uimahallissa, sekä itsensä virittäminen keikkatilanteessa oikealle räjähdystaajuudelle. Siinäpä ne lääkkeet pyhässä yksinkertaisuudessaan. Innokasta yleisöä unohtamatta, joka antaa aina lisäpumppia pohkeeseen. Sitäpaitsi toi 60 min. on se mistä lähdetään liikkeelle. Tunnin jälkeen keikka vasta alkaa!

Redrum-187: Suomiräppiä tulee kokoajan enemmän ja enemmän, mites on että jaksatko seurata itse yhtään julkaisuja, vai tuleeko kuunneltua pelkästään ne frendien levyt?

Notkea Rotta: Mä olen ollut aivan kädetön ton internetin kanssa ja ymmärtääkseni siellä elää ihan uusi sukupolvi musiikillisine innovaatioineen. Nyt on alkanut vihdoin saamaan kehityksen kelkasta kiinni ja alkanut tsekkailemaan enemmän mitä meillä ja muualla puuhastellaan. Kyllä Kiiskinen (Kepe) aina pistää uudet Monspit jakoon ja itseasissa kun tossa pari viikkoa sitten tehtiin skidi rundi lätyn tiimoilta, niin Heikki Kuulan tuore Blacksuami soi keikkabussissa moneen otteeseen perinteisten eissareiden sun muiden rokkien seassa. Siinä oli ajoittain uskomattoman hienoa kielikuvapommitusta omaan ja koko pumpun makuun. Todella vitun hyvän kuuloinen ylläri! Frendien levyistä puheen ollen, en oo uutta Petostakaan ehtinyt vielä helvetti hoitaa. Täytyy käydä tekemässä perinteiset vaihtarit Brakulla heti kun kerkiää. Sama juttu Asan kanssa. Ostarilla tällit.

Redrum-187: Olet kova musadiggari, joka kuuntelee paljon erilaista musiikkia. Mikä on viimeisin levy mitä olet kuunnellut jos omaa materiaalia ei lasketa mukaan?

Notkea Rotta: No viimeaikoina on kaksi pumppua ollut ihan ylitse muiden, joita tullut luukutettua. Devo ja Chemical Brothers. Devo on sellainen 70-luvun lopulla aloittanut friikkipoppisynabändi, joka on ollut jo kauan tutustumislistalla, mutta nyt vasta tuli otettua tuotanto haltuun, eikä se pettänyt. Suosittelen kaikille. Härskiä tavaraa.

Kemikaali Veljet taas löytyi vähän niinkuin uudelleen ja toimi jopa eräänlaisena referenssinä joillekin uuden lätyn biiseistä. Ihan vitun kova pumppu vieläkin. Vaikka alakulttuureja haarautuu ja trendejä syntyy tossa konemusameiningissä jatkuvasti, ei ne silti ole nakertanut klassikoiden kivijalkaa. Hyvä biisi on hyvä biisi, on se sitten Kraftwerkin esielektroa, 90-luvun bigbeat pumppausta tai jotain vitun superscifiä dubstep-rutinaa. Kaikelle uudellehan on ajassaan paikkansa ja se on hyvä että tienraivaajia tulee, mutta vuodet ne vasta näyttävät mitkä tekeleet ylittävät ne sukupolvien kuilut ja jäävät elämään.

Redrum-187: Jossakin haastattelussa joskus mainitsit, että ennen markkeri takataskussa tuli vietettyä paljonkin aikaa Mind of a Lunaticin soidessa taustalla. Jaksaako sitä enää nykyään seurailla mitä tapahtuu raiteilla ja alikulkutunneleissa?

Notkea Rotta: Nollatoleranssi oli paskamainen juttu ja jos ei nyt ihan tappanut, niin ainakin ajoi graffitin suomessa täysin sissitoiminnaksi. Ja mikäköhän oli hinta siitä, mikä maksettiin noille yksityisille ässäfirmoille… Vanhat kunkut on tainnu siirtyä tonne galleria-osastolle, mikä on ihan ymmärrettävää näillä kilometreillä, mutta kyllä mä silti allekirjoitan legendaarisen FTC-Traman kelat siitä, että kunnon graffiti on kuitenkin sellaista anarkistista aerosolipunkkia pitkin pihoja ja junavarikoita. Veikkaan että samalla tavalla ajattelevia uusia Teemu Selänteitä löytyy 2000-luvunkin raiteilta, mutta kuten sanottu, ajat ovat muuttuneet ja kaikki taitaa tapahtua enemmän hys hys, pimennossa.

Redrum-187: Levyn kansilehdistä löytyy varsin kaunis vagina. Kenelle se kuuluu ja miten se päätyi kansiin?

Notkea Rotta: Ai sulle on päätynyt sellainen ”paljas”-versio. Niitä on monenlaisia uniikkeja eri kansia liikkeellä psykedeelisine kuvioineen. Anyway, kuvan emäntä on se ”unelmien inkkari, jonka kanssa kaupunkitarinoiden Notkea Rotta askarteli origameja bambumajassa keskellä Intian Valtamerta, samaan aikaan kun pommit paukkuivat maailman kriisipesäkkeissä ja byrokratian rattaat jauhoivat pientä lähiön väliinputoajaa vielä pienemmiksi palasiksi loskaisessa, harmaassa kaukaisessa pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.”

Redrum-187: Haha, miten Rotta aikoo rentoutua kesällä vai löytyykö siihen aikaa, kun uusi levykin on ilmestynyt?

Notkea Rotta: Ainahan rentoutumiselle aikaa löytyy ja sen tarpeessa toden totta ollaankin. Sen verran tuli keväällä heiluttua studion uumenissa, että aurinko tekee todellakin eetwarttia nenän päähän. Sovitut keikat soitetaan, muuten rentoudutaan ja aletaan hauduttelemaan uusia kipaleita ja kuvioita. Vaikka lähiö-satu tuli eräänlaiseen päätökseen, musan vääntäminen ei todellakaan lopu ja heti ensi vuoden puolella pitäisi pamahtaa matskua koko pumpun mitalta. Rautaperseellä on iso nippu biisejä demovaiheessa ja Rohtorikin pumppaa pian toivottua lisämatskua. Tarinoiden kertominen on fantastista, mutta jossain vaiheessa toi lätyltä lätylle jatkuva stoori alkoi tuntua jo skidisti rajoittavalta. Nyt ois tarkoitus lähestyä hommaa enemmänkin biisi biisinä ja sitä rataa. Saas nähdä mitä syntyy, mutta se on vitun varma että syntyy. Stygen vääntäminen on vaan niin vitun siistiä.

Redrum-187: Kiitos jälleen kerran haastattelusta. Löytyykö loppuun vielä jotain mitä unohtui sanoa ja kenties jotain terveisiä sivujemme lukijoille?

Notkea Rotta: Jees, kiitoksia itsellenne ja loistavalle rehelliselle sivustolle! Pitäkää homma liikkeessä! Vielä yksi jakso kohta kymmenen vuotta jatkunutta lähiösaagaa tuli kuin tulikin pyöräytettyä. Tsekatkaa Notkea Maa kokonaisuutena, mieluiten alusta loppuun kuunneltuna yhtenäisenä musiikkitrippinä. Se on kuitenkin se perimmäinen kela tällaisilla albumiformaatti-vinyyliajan kasvateilla. Tällä viikolla avautuvat uudet nettisivut, OLEE! ja sinne aletaan tykittää musiikkia, tavaraa ja tapahtumaa. Aurinkoista kesää! Muistakaa juhlia! Ja ennenkaikkea tulkaa keikalle, kun sirkus saapuu kaupunkiin! Ugh!

http://www.notkearotta.com
http://www.myspace.com/notkearotta
http://www.monsp.com
Keskustele Notkean Rotan uudesta albumista Notkea maasta täällä.

Haastattelijat: fileerausveitsi & Joonas Aromaa

Jätä kommentti