Haastattelussa Huge L

Haastattelussa Huge L

Kotimaisen rap-musiikin saralle mahtuu monenlaista viheltäjää. Yksi genren hienoimmista persoonista on jo yli neljäkymmentä äänitettä julkaissut Huge L. Keikkojen sijaan hän työstää musiikkia sen minkä päivätöiltään ehtii, käyttäen julkaisukanavinaan sekä Monsp Recordsia että omaa lompakkoaan. Hän on vaikuttanut myös mm. Asan, Kemmurun, Pyhimyksen ja Ruger Hauerin pitkäsoitoilla. Redrum-187 sai tilaisuuden haastatella suomiräpin Gösta Sundqvistia erityisesti tuottamisen ja Pohjolan Molli –projektin tiimoilta.

Redrum-187: Muutit vuoden alussa vaimosi kera kämpästä toiseen. Joko olette kotiutuneet uusille kulmille?

Huge L: Joo, talo on otettu haltuun.  Mä sain oman huoneen missä voi leikkiä mukamas-muusikkoa.

Redrum-187: Mitä mieltä liittonne kauniimpi osapuoli on sun materiaalista yleensä? Onko hän ollut ikinä millään biisilläsi mukana?

Huge L: Se vihaa räppiä, jos se kuulostaa vähänkään ug:lta. Eipä se ole pahemmin mun katalogiin perehtynyt. Sanotaan vaikka näin, että jos hän olisi ”Huge fan”, mulla menisi paljon paremmin kotona. Kaikissa julkaisuissa joista löytyy nauhoitettua naisääntä on emännän, paitsi Moden ja sen ex-lyylin battle-biisi oli jonkun levyn piilotettu bonari.

Redrum-187: Räppäämisen ja tuottamisen ohella väsäät paljon visuaaleja. Erilaisia musavideoita on kertynyt jo kokonaisen DVD:n verran. Oletko suunnitellut niiden ohjaamista muillekin artisteille tai peräti leffan tekemistä?

Huge L: Onhan se mielessä pistäytynyt ajatus, että olisi mukava kehittää visuaalisia skillssejä. Tällä hetkellä tietotaito on waretetuissa softissa ja ”vitusti tresholdia joka videoon” -tyyppistä osaavuutta. Tosi monesta omasta (ja näitä on jonkun verran) stygestä on tullut tekovaiheilla tai vaikka masteria pumpatessa mielikuva videosta, mutta harva on sittemmin toteutettu. Mulla on tapana visioida rutosti, mutta tekniikka sekä liikkuvaan kuvaan liittyvä on hakusessa.

Mun ensimmäinen debyyttielokuva tulee olemaan ”Maailman paskin” –leffa, mikä on täynnä teknisiä virheitä. Ei luulis olevan kovin vaikea projekti tehdä tai sitten jos sitä rupee ammattimiehenä hifistelemään liikaa, niin osaako sitä sitten tehdä todenmukaisesti? Mut tällä mä alottaisin filmailun… ja Mode tekniikkapuolelle mukaan, niin homma hoituu.

Redrum-187: Kannessa lukee luonnollisesti ”Fuck the Cannes”. Miten sä ja Mode olette muuten alun perin tutustuneet?

Huge L: Mä hakkasin sitä tarhassa, kun se erehtyi sanomaan mulle ”Kimmo is a stupid boy”.

Redrum-187: Tehdään yksi juttu vielä selväksi ennen kuin siirrytään asiaan: käsitin että olit jossain vaiheessa perustamassa omaa lafkaa. Pitääkö paikkaansa?

Huge L: Yhtiötä omiin julkaisuihin? Ehkä. Bisnestä muilla artisteilla? Ei ikinä. Ilstrumentals(han) on se lafka, mutta byrokratian ja stressin takia se ei lue yhteiskuntakelvollisesti missään paperissa. Epävirallisen virallista tiedämmehän. Nyt mulla on tosin alkava vatsahaava ja toiminimi, kun kuulemma en voi enää myydä levyjä vanhaan tapaan. Joten otetaan auringonlaskustakin lasku.

Redrum-187: Kuinka sujuvasti oman toiminimen pystyttäminen hoitui?

Huge L: Ahdistaa vieläkin pikkuisen tämä raskas byrokratia, mutta kyllä tämä alkaa hiljalleen sujumaan.  Onhan nämä touhut tehty sen verran epäselväksi, että saa olla kokoajan soittelemassa verottajalle. Alussa ihmettelin minkä takia joidenkin oli niin hankala neuvoa perusasioissa. Jos mä itse haluisin jonkun säädöistä siivun, niin kyllä mä jakaisin lämpimästi vinkkejä.

TUOTTAMINEN

Redrum-187: Olen siinä mielessä hieman myöhäisherännäinen tyyppi, että kuulin musiikkiasi ensimmäistä kertaa vasta sun ja Moden ”Seministit”-yhteislevyn (2007) kautta. Kiekkohan oli historiallinen tapaus, sillä sen tuottamisesta ja promoamisesta vastasi ensimmäistä kertaa muut tekijät kuin te itse (mm. Antti Innanen & Bommitommi). Mitä muistoja projektista on jäänyt mieleen?

Huge L: Nyt tuli mieleen, että ainakaan kyseinen levy ei tuolloin ylittänyt kynnystä Monspin julkaistavaksi. Kai mä halusin kuulla ulkopuolisen kautta millainen levystä tulee, kun ei itse vaikuta siihen alusta loppuun. Samalla huomasin miten promootio ja teollinen cd-julkaisu toi lisää huomiota, mitä en vielä tänä päivänäkään ymmärrä: muuttuuko se musiikki jotenkin paskemmaksi cd-r:llä tai tekeekö hyvin laadittu saatekirje levystä soitetumman? Oli miten on. Kaikki siihen levyyn liittyvä ennen ja jälkeen on ollut tosi positiivista.

Redrum-187: Haluatko tätä nykyä pitää biittipolitiikan täysin omissa käsissä vai onko levyilläsi vielä mahdollista kuulla vierailevaa tuottajaa tulevaisuudessa?

Huge L: Multa tulee edelleenkin biittejä yli tarpeen, joten joudun niiden kanssa säätämään ihan riittävästi. Toki kuulen paljon muiden biittejä joihin tekee mieli räpätä, mutta pointti on just tossa ylimääräisessä säätämisessä.

Redrum-187: Olet tunnettu multiriimien ja kaksoismerkitysten lisäksi myös persoonallisista sävellyksistä, joiden pohjana käytät sampleja harvinaisen laajalta skaalalta sekä epätavallista laitteistoa. Esimerkiksi vuonna 2007 kerroit ostaneesi kahden euron Beat Blenders –rytmikoneen kirpparilta. Mikä on viimeisin laitehankintasi?

Huge L: Kiitos jos olet huomannut tuon alussa mainitun. Mä olen alkanut elämään yksin illuusiossa, kun olin jo unohtaa noi seikat mitkä alun perin sai mut kiinnostumaan juuri puhemusiikista, jossa aivoilla ja suulla tehdään jotain muuta kuin jutellaan säästä.

Kuitenkin, ostin Mopho-analogisyntetisaattorin just viimeksi ja tämän paskan toimarin takia valtio kiihottaa mua alveilla ostamaan näitä laitteita maanisesti lisää, jotta saan kausiverotukseen alvit myydyistä vaakakuppiin ostojen kanssa. Tää on sellainen laifstaili mitä ei Sossun luukulta saa, vaikkakin molemmissa ilmenee tietysti jonkin verran paperitöitä. Etten mä kuulostaisi täysin snobilta voin myös todeta, että mä dyykkaan roskiksia etsien vanhoja musageareja. Viimeisin löyty YLEn tiloista Studerin kelanauhuri vanhan koulun tyyliin ja vielä toimiva.

Redrum-187: Poikkeuksellista on myös tyylisi julkaista kappaleista lukuisia erilaisia versioita. Mieleen tulee ainakin yksi träkki (Miedonkovaa), josta olet pyöräyttänyt alkuperäisversion lisäksi remixin ja remixin remixin julkisuuteen.

Huge L: Jos mä saisin näiltä kollegoilta vaikkapa niitä vokaaliraitoja, niin ei tarttis itteensä remiksailla ajan kuluksi. Tässä on vuosi vierähtänyt tuottajalevyä odotellessa ja ainoastaan Käsipuoli on ollut reipas. Props! Remiksaamalla mulla on tässä tuottajahärdellissä tarkoitus saada useita suomiräppäreitä kuulostamaan erilaiselta kuin yleensä. Oon laittanut serverille paljon eri tyyppisiä jämäbiittejä ja antanut linkit osalle ketkä haluaa mukaan. Katsotaan sitten ketkä on lopulta messis, toinen vaihtoehto on esimerkiksi ”Pummien miljonääri” –remix ja yksi tuotettu biisi Käsipuolelle.

TBA:ta odotellessa tuli uudelleenväännettyä Mustavalkoisena kukin –kappaleesta eri versioita. Kaksi niistä on julkaistu eri levyillä ja kolmas on tulevalla ”Kelapuu-remix” –omakustanteella, jolta löytyy myös Suojatiellä remixin remix. Uudelleenmiksaaminen on se ylin tila missä mä pääsen tuottajavelhoileen kunnolla. Se on sama kuin pukisi ruman näköiselle akalle semisexyt vaatteet, että siitä tulisi jollain tasolla siedettävä. Tällä tekniikalla esimerkiksi Modesta oon saanut enemmän irti kuin originaalivedoista.

Redrum-187: ILS-materiaalin ohella olet päässyt työskentelemään sekä kokonaisten levyjen (Ruger Hauer, Steen1) kuin myös yksittäisten biisien (Asa, Kemmuru) tuottamisen parissa. Kumpi työskentelytapa miellyttää enemmän?

Huge L: Ehdottomasti koko levy. Yksittäiset biisit jää sellaiselle ”ole hyvä”- tasolle, mutta kokonaisuudessa pääsee nimenomaan visioimaan, pohtimaan artistin sisältöä ja näkemään musiikin kautta ihmisiä. Muutenkin levyä tehdessä biiteillä on enemmän mahdollisuuksia kuin yhdellä raidalla.

Redrum-187: Millä perusteella yleensäkin valitset kenen levyllä vierailet riimittelemässä / säveltämässä?

Huge L: Jos musiikki lämmittää, mä oon heti mukana ja tuotan mielellään jos näen, että musiikista tulee kuuntelukelpoista.

Redrum-187: Mistä musiikkityylistä tai artistista ammennat juuri nyt inspiraatiota?

Huge L: En ole kuunnellut muuta kuin omaa paskaa tässä vuosien ajan, joten innostan itse itseäni. Saan inspiksiä mahdollisimman huonolaatuisista vinyyleistä, vanhoista jutuista ja siitä että ennen tehtiin musiikkia mitä nykyisin vaan esitetään. Toki samplemielessä tulee kulutettua musiikkia paljonkin. Mulla on autossa lähes aina 20 kappaletta kirjaston levyjä (lainausmaksimi), joita kuuntelen työmatkalla ja haen tasaiseen tahtiin kirppiksiltä vinyyleitä. Tyylillä tai artistilla ei ole väliä, jos musiikki on hyvää. Olen nyttemmin kuunnellut italialaista progea ja kunnon biisien myötä samplepankki vaan kasvaa.

POHJOLAN MOLLI

Redrum-187: Otit viime vuonna käyttöön uuden Pohjolan Molli –aliaksen Huge L:n rinnalle. Jos se olisi mahdollista, julkaisisitko myös arvostetun ”Touché”-debyyttisi juuri tällä nimellä?

Huge L: Kyllä toi ”Touché” saa pysyy sellaisena kuin on. Uusi alias on vaan tematiikkapäissään väkisin otsikoitua informaatiota kuulijalle siitä, että kummilla koskettimilla mielialaflygeeli soi. Oon huomannut sen, että jos moni olettaa musan olevan tekotaiteellista synkistelyä ja kuuleekin suoraviivaista ripediräppiä, muuttuu puurot suht nopeeta velliksi sekä sama päinvastoin. Jos mä julkaisisin yhden levyn kerran kolmeen vuoteen, niin sehän olisi aivan sama mitä paskaa niille raidoille on laitettu. Mä diggaan kikkailla, etten vahingossakaan ala kuulostamaan omassa päässäni tusinaräppäriltä, joka kolmikymppisenä kertoo parikymppisen elämäntavoista pitääkseen paskan jotenkin aitona.

Redrum-187: Julkaisit ko. artistinimellä ensimmäiseksi ”Turhaan arkeutunut” –nimisen platan. Miksi se ilmestyi omakustanteena eikä Monspin kautta?

Huge L: Ulkopuolisen piti miksata ja masteroida koko paketti, mutta se juttu ei sopinut mulle tietyistä syistä. Rakensin levyn erinäisistä studio-otoista, raidoista ynnä muusta ja laiton biisien väleihin kännykästä minuutin mittaisia puhe-muistiinpanoja kelaten, että se on siinä. Laitoin koko levyn jakoon MySpaceen kymmeneen osaan pilkottuna ja myöhemmin ajattelin, että on tää nyt pakko julkaista. Nettiversiossa on vähemmän raitoja kuin rahavastineella saadussa ja silti joku jaksaa nillittää ilmaisesta musiikista. ”Turhaan arkeutuneesta” tein ylimääräisistä pahvikansista biitti-levyn, joten toi koko hässäkkä oli aika omakustanne-henkistä.

Redrum-187: Jos verrataan yksittäistä omakustanteena julkaistua levyä ja yksittäistä Monsp Recordsin kautta ilmestynyttä albumia, kummasta saat enemmän massia? Julkaisutapojen hyödyt ja haitat?

Huge L: Aika lailla sama on molemmissa tapauksissa, se riippuu miten ahneesti itsesi hinnoittelet. Omakustanne on sama kuin Roope Ankkana uiskentelis kaikessa rauhassa kirjaimellisesti kolikoissa ja levy-yhtiön kanssa puolestaan Kiiskinen poistuu altaalta metallinpaljastimen kautta jos sattuis, että sillä on Speedoissa kolikkorulla. Kepe on kuitenkin symppis ja mä ehkä semisti paranoidi. Mutta loppupeleissä molempien julkaisutapojen hyöty on se, että saa tehdä taidetta mihin teini-ikäisten mielipiteet ei vaikuta.

Redrum-187: Aprillipäivänä julkaistiin Pohjolan Mollin toinen pitkäsoitto, ”Kelopuu”. Ensimmäisenä on pakko kysyä minkä takia Suojatiellä-biisin mahtava alkuperäinen versio jäi pois levyltä? Johtuiko yksinomaan samplesta?

Huge L: Jotenkin noin se oli. Mun piti alkuun puskee ”Kelopuu” omakustanteena ja olin päättänyt, ettei levyllä ole suoria looppeja.

Redrum-187: Levyltä löytyy yllättävän paljon biisejä, joilla räpätään niin sanotusti vain yksi ”säkeistö” ilman kertsiä, joskin parhaimmillaan verse kestää peräti viisi minuuttia putkeen. Syntyikö moiset rakenteet biiseille ihan luonnostaan vai onko taustalla jokin isompi tarkoitus?

Huge L: Ajattelin vähän rikkoa kaavaa, ettei koko levy olisi verse/kertsi/verse, mutta ei siinä sen rankempia.

Redrum-187: Onko platan saama vastaanotto tyydyttänyt tekijää? Seuraatko paljon julkaisuihisi liittyviä arvosteluita ja keskusteluita?

Huge L: On ja ei. Se riippuu lähestymistavasta. Jos arvioidaan levyn sisältöä selkeästi perustellen, niin hyvä. Jos puolestaan analysoidaan miten edellisten levyjen määrä kulminoituu tällä levyllä, niin turhanpäiväistä. Musiikkilehdistä luen jutut, mutta foorumit olen jättänyt sinne sivummalle ihan vaan sen tason takia. Tyyliin ”en ole vähään aikaa kuunnellut Huge L:ää, mutta paskaa se nykyisin julkaisee”. Miten toi lause voi olla edes mahdollista.

Redrum-187: Haastattelun aikana ehdit jo paljastaa, että tekeillä on mm. ”Kelapuu-remix” –omakustanne sekä hitaasti rakentuva tuottajalevy. Seuraavaksi sulta ilmestyy kuitenkin lätty nimeltä ”Yo yo”. Mitä se pitää sisällään?

Huge L: Mitä nyt ton nimiselle levylle voisi laittaa? Niin paljon riimejä kuin raidoille mahtuu eli sitä itseänsä. Käytännössä vaan potkiva biitti ja räpit, se riittää. Vituttaa kun tuntuu välillä, että rap-musiikissa joissain tapauksissa räppärin pitäisi käsitellä konseptia jonain Samuli Putrona ja leikkii laulaja-/lauluntekijää. Tosta ei tule kuin muka-trendikästä artsufartsuu, minkä säkkejä yyberdiggarit voi puristeina puristella. Tarkoitus on kuitenkin vaan tehdä räppiä, eikä tuoda niitä runoiltamia jokaisen soittimiin. Tottakai lyyrinen puoli on oltava aina terässä, se on ainakin mulle se juttu tässä musiikissa ja arvostan osaavuutta, kun sitä ympärillä kuulen.

Levy sisältää henkilökohtaisia juttuja lyriikoiden välissä, sekä muutamia ns. aihebiisejä kuten Läski (kesäkuntoon), Mistä mihin, E571 – lisää aineita, Kristian Stalker ja Jumis joka kertoo siitä todellisuudesta, kun blaadaaminen ei ole millään tavalla enää hauskaa. Mä en tiedä kumpi häiritsee enemmän: joku kaupallinen huttu mikä on aina vaan samaa paskaa vai aitona pidetty räppikappale, missä on pakko mainita populistisesti jossain välissä se spliffi. Jos väki kerta blaadii paljon, niin käsitykseni perusteella se lisää luovuutta. En ymmärrä, mutta toisaalta mulla oli tapana teini-iässä kantaa povarissa älyä kaiken varalta, joten se on voinut vaikuttaa siihen että asioiden tajuaminen on nykyisin henkisesti haasteellista. Levyn biitit on 90-lukua. Jos ei räpit nappaa, niin kannatta ostaa levy ja kuunnella pelkästään taustoja.

Iloitkaa kesästä.

Monsp Recordsin kautta julkaistu ”Kelopuu” kaupoissa nyt.

Teksti: Mikko Määttänen

Lataa: Huge L – Läski (kesäkuntoon)

Keskustele artistin julkaisuista Redrum-187:n foorumeilla.

www.myspace.com/ilstrumentals
www.monsp.com

8 kommenttia artikkeliin “Haastattelussa Huge L”

UncleSam kirjoitti klo 13.05.2011 17:12:

Hyvä haastis oli Mikolta. En ole itse ollut ikinä mikään iso Huge fani, mutta tuo Läski biisi kyllä kuulosti hyvältä. Sulavaa laulua.

1005 kirjoitti klo 13.05.2011 18:54:

Aikas helvetin hyvä haastis. Avautui Huge itellekin ihan uudella tavalla.

ArjenSankari kirjoitti klo 14.05.2011 18:41:

Komppaan edellisiä, kova haastis. Plus toi maistiainen uppos kans.

kovaa settiä kirjoitti klo 14.05.2011 19:08:

KOVAA SETTIÄ KOVAA SETTIÄ!

Vapaus kirjoitti klo 16.05.2011 15:48:

vaika syvällä pelis is too down niin hienoa tää haastattelu.
huge pistää läpät aika kylmäst.mut pitää olla pikkasen läski. koisaaminen on vitun jees.

olut kirjoitti klo 05.06.2011 11:23:

Asiallinen haastis! Kiitokset tästä. Huge L:n musa on parasta suomiräppiä.

Naemort kirjoitti klo 08.06.2011 23:57:

Hyvin tehty haastis, kiitos Mikko! Sai itekkin tietää vähän Hugen taustoja ja aatteita!

Dunkku kirjoitti klo 13.06.2011 14:27:

hyvä haastattelu, eihä täs muuta voi sanoa!

Jätä kommentti