Jontti

Jontti

Jontti on artisti, joka nauttii suomiräpin kuluttajien keskuudessa suurta arvostusta siihen katsomatta, mikä tyylilaji iskee itse kullekin parhaiten. Miehen oma tyyli räpätä ei välttämättä ole kaikista teknisin, hienoin tai taitavin, mutta hänellä on jotain arvokasta mitä todella monelta muulta artistilta puuttuu – karismaa ja oma persoonallinen ote asioihin.

Olen sopinut aikaisemmin viikolla haastattelun Jontin kanssa puhelimitse. Lopulta sovimme ajankohdaksi viikon parhaimman päivän eli perjantain. Sovimme näkevämme 3rd Rail Musicin studiolla Hermannin kaupunginosassa Helsingissä. Paikka on tuttu, mutta aina kävelymatkalla Sörnäisten metroasemalta studiolle tulee mietittyä, kuinka ympäröivä miljöö vaihtuu niin radikaalisti muutaman sadan metrin matkalla.

Syksy alkaa olla jo täydessä vauhdissa ja kylmä tuuli puhaltelee takin läpi. Tänään ei sentään sada vettä. Pelipaikalle saavuttuani studion ovi ammottaa aukinaisena merkiksi siitä, että minua odotetaan. Kävelen sisään studioon ja vastassa on Sami Charmi, joka ehdottaa heti alkuun tupakkeja ulkona. Jontista ei näy vielä vilaustakaan. Rupattelemme ulkona studion edessä niitä näitä päivän sapuskoista. Sami on Seyed Alin veli ja tuttu mies myös allekirjoittaneelle entuudestaan. En tosin muista mistä, mutta olemme tavanneet lähinnä eri keikoilla useamman kerran.

Astellessamme takaisin studioon kengät pitää jättää eteiseen ja tupakointikin sisätiloissa on kielletty. Studiolla puhaltavat uudet tullet. Aina näin ei ollut. Raotan toimistopuolen ovea ja näen Jontin, joka naputtelee tietokoneella jotain bisnesjuttuja uuteen albumiinsa liittyen. Mies tervehtii energisesti, kuten hänen tyyliinsä kuuluu. Manaan säätä, mutta Jonttia se ei haittaa. ”Kyllähän täällä ulkona pystyy liikkumaan. Mä itse asiassa diggaan sateesta. Se on mageeta!”. Lieneekö herra istunut studiossa koko syksyn, kun mielipide on noinkin positiivinen. ”No en sentään. Mutta täytyy sanoa, että onhan tässä kyllä tullut lusittua viime aikoina.”

Juttelemme hetken niitä näitä. Olemme Jontin kanssa törmänneet lukuisia kertoja eri keikoilla ym. tapahtumissa. Muistan myös pari melko legendaarista Vaasan reissua, jolloin Jontti piti yhdessä OG Ikosen kanssa majaa Kuningas Pähkinän kotona. Se viikko ei helposti unohdukaan. Se on kuitenkin toinen tarina se. Nyt on oikeastaan ensimmäinen kerta, kun olen ns. töissä hänen kanssaan. Yritän tarjota laukustani kaljaa Jontille ja Samille, mutta molemmat kieltäytyvät. Heillä on menossa useamman viikon selvä kausi levyn julkaisubileisiin saakka. Jontti kehuu olotilansa kohentuneen reilusti tauon aikana. Sami kertoo tosin pyytäneensä DJ Tatcn tuomaan tänään studiolle pari ykkösolutta, jotta saisi perjantain kunniaksi edes vähän makua suuhun. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen jonkun oikeasti halajavan ykkösoluen perään. Poden ehkä hieman huonoa omatuntoa poksauttaessani ensimmäisen oluttölkin auki heidän korviensa juuressa.

Yritän kääntää keskustelun asiaan ja kysyn Jontilta mikä siinä soololevyssä nyt on lopulta kestänyt näin kauan. Miksi se on tulossa vasta nyt? Jontti vastaa napakasti ja juttua riittää.

”Niin tämähän on tosiaan ollut semmoinen ikuisuusprojekti. Mähän aloitin vääntämään jo jonkinlaisia sooloräppejä varmaan ennen Kallio Undergroundin Pimeää puolta… Jotain yksittäisiä biisejä. Esimerkiksi Flexatonesin Paulin kanssa me ollaan taidettu vääntää matskua ennen kuin Pimeä puoli on julkaistu. Eli tosi kauan aikaa sitten.”

Mihin se sitten jämähti?

”Koko ajan on ollut jotain säätöä. Jotain proggigsia. Kun Pimee puoli pukkas ulos, niin ruvettiin Shakan kanssa vääntämään levyä. Pimeen puolen jälkeen mä taisin Basson haastattelussakin leveillä, että nyt mä duunaan sen soolon ja sen jälkeen tehdään uusi Kallio Underground levy. Mutta tosiaan kuvioon tuli nuo Shakan kanssa tehdyt projektit ja niihin on panostettu aika paljon. Tehtiin EP,  sitten albumi ja keikkailtiinkin aika paljon. Sitten tuli vielä UAAU tuohon väliin ja sekin alkoi paisua jonkin verran ja se soolo venyi. Mä olen teidän haastattelussakin aikaisemmin sanonut, että onhan se soolo tehtävä ja siitä on muodostunut vähän semmoinen riippakivi melkein.”

Tämä pitää paikkansa. Muistan kun teimme Jontin ja Jodarokin kanssa Uuden Ajan Avaruususkonnon tiimoilta juttua reilu pari vuotta sitten ja soolosta Jontilta kysyttäessä hän lupasi sellaisen laittaa saman tien työstöön.

”Mähän olin jossain vaiheessa lopettamassa tätä räppäystä, kun tätä sooloa väännettiin. Tai mun tarkoitus oli, että mä kirjoitan tämän ja sitten se on siinä. Että tämä lupaus on nyt sitten pidetty ennen kaikkea teidän sivustolle, hehe. Mutta onneksi mä näin sitten valon ja on varmaan muutakin matskua vielä tulossa. Tämä nyt vaan vähän pygi.”

Jontti vaikuttaa ehkä hieman hermostuneelta, eikä ihme. Mies on julkaisemassa ensimmäistä omaa sooloaan pitkästä urastaan huolimatta. Päätän kysyä onko nyt ennen julkaisua jotenkin erilainen fiilis muihin yhteis- tai bändilevyihin verrattuna. Kenties jotenkin jännittyneempi tai erilainen, kun levy tulee nyt ensi kertaa puhtaasti soolona.

”No ehdottomasti, onhan se pakko myöntää. Olen vääntänyt noita projekteja Petoksen, Shakan ja Jodarokin kanssa, joita mä pidän kaikkia lahjakkaina räppäreinä ja kavereina, joilla on hyvää tyylitajua biittien suhteen. Mun ymmärrys noiden biittien tekemiseen on aika rajallinen. Mä kuulen vaan jossain bulgarialaisessa kansanmusiikkioopperassa jonkun sämplen ja vien sen Pasille (HulluKoira). Sitten katsotaan, että toimiiko se ja aletaan vääntää sitä biittiä. Siksi olenkin tosi tyytyväinen, että tämä albumi muodostui nyt noin eheäksi tuon homman kanssa, kun se nyt on. Siinä on kuitenkin mukana monia eri tyyppejä, jotka on tehnyt biittejä levylle.”

Levyllä on 15 raitaa ja kahdeksan eri tuottajaa. Eheys ja yhtenäisyys on varmasti ollut yksi aiheellinen ja suuri huolenaihe tällaisella kokoonpanolla. Mutta haasteet eivät toki ole jääneet tähän.

”Haastavaa on ollut myös se, että näillä mun yhteistyökumppaneilla on aina ollut korvaa soundeille ja tuollaisille seikoille ja mullehan tuo on aina ollut semmoista pakkopullaa. Tyyliin kuuntele tätä masteria – joo whatever, se kohisee vähemmän kun City-Karhun Metsästäjä eli vitun hyvä, haha. Se riittää.”

”Nyt kun on joutunut täällä studiolla jumittaan Samin ja Pasin kanssa näitä biittejä hiessä, kuunnella miksauksia, mastereita ym. ihan hädässä, niin on joutunut nyt harjaannuttamaan semmoista lihasta tuolta korvien välistä, mitä siellä ei ole aikaisemmin ollut. Täytyy sanoa, että ei ole tosiaan mitkään muusikon korvat meikäläisellä. Fokus on aikaisemmin ollut aina sellaisessa yleisvaikutelmassa biitistä – miten se potkii ja miten sen kirjoittaa ja loput on sitten vähän semmoista, että en mä oikein tiedä ja biisit on vaan muotoutunut semmoisiksi kuin ne on. Tässä on nyt vähän joutunut oppimaankin jotain. Ja itse asiassa kun tämän nyt teki, niin jäi aika nälkäinen fiilis. Että ei muuta kun tekemään seuraavaa… jos vaan aika sallii, hehe.”

Yhden miehen kulttia on odotettu innoissaan ympäri Suomea ja spekulaatiot levyn sisällöstä ja laadusta ovat käyneet kuumana jo useamman viikon. Oikeastaan siitä saakka, kun sen virallisesti tiedotettiin vihdoin ilmestyvän. Mitä levy sitten oikein pitää sisällään?

”Yksi ongelma noihin aikaisempiinkin kysymyksiin liittyen on ollut, että kun mä olen aina räpännyt kontroversiaaleista asioista tai vaihtoehtoisista näkemyksistä politiikassa, mitä monet arvostaa tai on muuten vaan kiinnostuneita kuulemaan. Henkilökohtaisesti mä olen siitä vähän kantanut taakkaakin ja siinä on ehkä yksi syy, miksi tätä ei ole tullut aikaisemmin. On vaikeaa saada kiteytettyä noinkin laaja kenttä, minkä tutkimisessa on vielä itsekin loppujen lopuksi ihan poika. Missiohan on ollut tehdä semmoinen Jontin tyhjentävä salaliittokakistus tietyllä tavalla, haha.

Projekti on ollut kyllä haastava. Omasta mielestäni kuitenkin onnistuin siinä. Yhden miehen kultilla on aika erityyppisiä biittejä ja biisit liikkuu erilaisissa teemoissa. Siinä on paljon henkilökohtaista kokemusta, sekä yhteiskunnallista asiaa ja se on musta saatu aika hyvin tasapainoon. Onhan se nimikin tietynlainen sanaleikki, että minuunhan se ei viittaa, vaan kaikkiin muihin jotka ovat kultisteja tällä planeetalla, heh.”

Kuten mainittua Jontti on ollut monenlaisissa projekteissa mukana. Oman albumin tekeminen ei ole ollut helppoa yksin, mutta sitäkin opettavaisempaa. ”No se ollut kingiä, että on itse joutunut ottamaan vastuun. Sehän reflektoi moniulotteista ongelmaa, että joutuu ottamaan vastuun omista tekemisistään. Me isot lapset ollaan välillä aika hyviä väistelemään sitä. Nyt on joutunut itse tosiaan päättämään asioita ja se on ollut opettavainen kokemus. Ehdottomasti se on hankalampaa. Mähän koko ajan kyselen vastaavilta tuottajilta, että miten tämä pitäisi tehdä ja sit ne sanoo omat mielipiteensä, mutta nekin muuttuu ja vastaus on lopulta ”vittu en minä tiedä” ja taas ollaan lähtöpisteessä.” Jontti myöntää sen myös tehneen hyvää hänelle itselleen. ”Totta kai. Ainahan tämmöisestä tulee semmoinen hyvä ja puhdistunut fiilis. Varsinkin kun se materiaali on sydän vereslihalla kakistusta, niin sitten siinä on semmoinen fiilis. Ikonen sanoi muistaakseni sen joskus hyvin, että levyn tekeminen on aina periodi elämästä, minkä kakistaa sinne raidalle.”

Jontin soololevystä on puhuttu aina silloin tällöin jo kauan aikaa. Innokkaat fanit ovat odottaneet sitä oikeastaan jo useita vuosia. Lopulta kun vauhtiin päästiin, levyntekoprosessi oli kuitenkin varsin nopea ja tehokas. ”Siellä on ideoita monen vuoden takaa. Loppupeleissä kaikki biitit on suhteellisen tuoreita. About reilu vuoden vanhoja, paitsi ehkä yksi saattaa olla joku vanhempi biisi”. Levy rykäistiin kasaan oikeastaan yhden isomman inspiraatioaallon aikana. ”Joskus sain vaan himo kirjoitusinspiraation, että nyt mä rupean näkemään tämän jutun ja kirjoitin ehkä kymmenen biisiä ja mietin, että tässä on nyt soolo. Ehkä 6-7 biisiä niistä päätyi lopulta levylle ja sitten olen tekoprosessin aikana kehittänyt lisää uusia biisejä siihen ympärille. Olen yrittänyt tehdä niistä sellaisia, että ne aukeavat kuulijalle mahdollisimman hyvin. Suurin piirtein vuoden sisään levy on tehty.”

Yhden miehen kultilla on pääasiassa aika tuttuja ja turvallisia vierailijoita. Pari nimeä pistää kuitenkin silmään, sillä mukana on Rytmihäiriö yhtyeestä Une ja Otto. Jokseenkin yllättävä veto näin maallikolle, joka ei tunne sen tarkemmin Jontin taustoja. Päätänkin tiedustella mistä tämmöinen yhteisraita sai ideansa ja alkunsa.

”Meikäläisellä on ollut aikoinaan bändi, missä on soittanut Rytmihäiriön rumpali ja kitaristi. Se oli käsittääkseni ennen tätä ns. Rytmihäiriön reunionia, missä Une vetää vokaaleita. Meillä oli hevibändi nimeltä Gutshot, missä vokalisoi mun lisäksi Sianihon (R.I.P) Janne. Varsin tiukkaa vääntöä ja duunattiin pari keikkaakin. Se oli ennen mitään räppejä. Se pitäisikin saada jostain se demo. Se olisi vitun magee julkaista netissä ladattavaksi. Mä voisin yrittää hoitaa. Se oli aika tiukka, haha! Helvetin tiukkaa äijäheviä, mutta se kaatui sitten sisäisiin ristiriitoihin, hehe. Seuraavaksi joutuikin alkamaan vääntämään räppiä ja uran jatko onkin sitten melkein dokumentoitu noille räppibiiseille, miten homma siitä jatkui.

Se idea tuli varmaan siitä, kun löysin yhden mun suosikkimetallibändin Pro-Painin biisistä samplen tai riffin ja vein sen mun frendille eli DJ Svengalille, joka rupesi vanhana hevikaiffarina diggailemaan sitä itsekin, vaikka vääntääkin nykyään reggae-juttua. Siitä tuli toi biisi ja Hemppa tuntee nuo rytmihäiriön jampat. Oli hienoa saada kaverit messiin. Rytmihäiriö on kuitenkin ollut semmoinen idolibändi nuoruudessa punkkiaikoina.

No äijät lähtivät sitten hyvillä mielin heti mukaan?

Jäbät lähti mukaan ja sitten ne toivat vielä Ratfacen MC Respektorin siihen messissä. Se oli Unen idea varmaan. Nehän huutaa kertosäkeen tuossa biisissä, mutta olisi aika makeata tehdä vielä joskus jotain kunnon matskua yhdessä, että olisi enemmänkin kavereiden vokaaleita ja rytinää.”

En ole kuullut vielä Jontin tulevaa Yhden miehen kulttia ja laitamme sen soimaan studiolla. Kerron samalla kuinka arvostelijamme oli saanut levyn perille ennakkoon ja kuinka hän oli pitänyt levystä kovasti. Jontti vaikuttaa huojentuneelta ja tyytyväiseltä. Huomaa selkeästi, että Jonttia jännittää minkälaisen vastaanoton levy tulee saamaan. Eikä ihme, sillä miehelle on lyöty hurjasti paineita yleisön suunnalta. Tuleva albumi on rankattu monien toimesta jopa ennakkoon automaattisesti vuoden kovimmaksi kotimaiseksi räppijulkaisuksi.

”Tuo on vähän väistämätöntä. Totta helvetissä se aiheuttaa painetta, mutta se on semmoinen juttu, että sitä ei mielellään ajattele ja duunaa vaan sen levyn, koska silloin siitä yksinkertaisesti tulee parempi. Ei kannata ruveta customoimaan jengille jotain semmoista väkinäistä. Toi kokonaisuus muotoutui aika luontevasti nyt, kun on sinut sen asian kanssa ja levy on painossa, eikä mitään voi enää muuttaa.”

Myös levyltä ennakkoon ilmestynyt musiikkivideo/sinkku ”Sota on sairautta” on saanut paljon kehuja. Erityisesti hyvännäköinen video on kerännyt runsaasti positiivista palautetta eri foorumeilla Internetissä. Videolla Jontti esiintyy useissa ns. ”liskoasuissa”. Ajattelenkin kysyä huumorimielessä, mikä asuista tuntui Jontista itsestään omimmalta päällä. Samalla en voi vastustaa kysymystä kravatista, joka ei ehkä ole kovin luonnollisen näköinen Jontin päällä.

”Toi on aika rankka kysymys, kun mä en ole ikinä elämäni aikana pitänyt minkäänlaista armeijan univormua päällä. Mä itse kävin kääntymässä intissä. Taisin pukata pari viikkoa myöhässä jo valmiiksi sinne Santahaminaan. Joku äijä siellä mulle rääkyi vähän aikaa, mutta kun vähän aikaa tuijotin apaattisena siellä whatever ilmeellä, niin ei siinä kauaa mennyt. Pari tuntia juteltiin ja päädyttiin siihen, että on parempikin ratkaisu, hehe. Säästyimme kaikki paljolta.

Toi on jännä kysymys, sillä täytyy sanoa, että silloin kun mä laitoin sen natsi-univormun päälle, niin siinä oli kyllä helvetin häijy viba. Tämä nyt ei vastaa siihen kysymykseen, että mikä tuntui omimmalta, mutta siitä tuli kyllä aika evil fiilis. Se on varmaan se, kun se on ollut niin kauan semmoinen ultimaattisen pahuuden symboli. Sisäinen natsi nousi pintaan, haha. Mikään ei oikein kyllä tuntunut luontevalta.

Oliko ensimmäinen kerta kun piti laittaa puku oikein kravatin kanssa päälle?

Saattaa ihan hyvin ollakin. Puku on kyllä ollut, mutta ei varmaan kravattia.”

Olen kuullut huhuja myös uudesta tulevasta musiikkivideosta. Uskallan kysäistä asiasta myös Jontilta itseltään, jolla on varsin selkeä mielipide musiikkivideoista noin yleensäkin.

”Tarkoitus olisi vääntää toinen video tässä vähän myöhemmin, mutta homma on vasta työn alla. Hyvin tehty videohan on nykyään se paras mahdollinen promo. Videohan on ihan oma taideteoksensa. Sitä ei viitsi alkaa väkisin vääntämään vaan sen vuoksi, että saadaan se biisi kiertoon ja jotain kuvaa siihen. Mieluummin tekee kunnon videon, missä on hyvä pointti.”

Yksikään Jontti -haastattelu ei voi nähdä päivänvaloa ilman Kallio Underground aiheista kysymystä ja tarinaa. Siksi minun onkin pakko jälleen tiedustella Kallio Undergroundin tulevaisuudesta. Onhan seitsemän vuotta sitten julkaistu Pimeä puoli oman genrensä klassikko isolla k:lla, jolle suurin osa sivujemmekin lukijoista janoaa jatko-osaa.

”Toi on vähän semmoinen ”en kommentoi” – tyyppinen kysymys, kun ei halua liikaa hehkuttaa asioita, jotka tapahtuvat paljon syssymmällä kaikkien todennäköisyyksien mukaan. Mutta ehdottomasti on ollut puhetta. Meidänhän oli tarkoitus ruveta vääntämään uutta jo sen edellisen jälkeen, kun vaan saataisiin eka Penan kanssa soolot pihalle ja mitä tästä nyt on mennyt, 6-7 vuotta… Ehdottomasti tehdään kun hetki on oikea, mutta ei mitään väkisin väännettyä. Kallio Undergroundhan on tietynlainen konsepti. Se on meikäläiselle liian lähellä sydäntä, että siitä lähtisi tekemään mitään väkinäistä. Ja uskon, että Petoksella on samantyyppinen fiilis. Hetken pitää olla oikea ja lyrikaalista inspiraatiota on oltava.”

Istun 3rd Railin studiolla vanhalla sohvalla, joka näyttää olevan täynnä erinäistä tavaraa. Jontti istuu studiopenkillään esitellen lyhyesti levynsä kappaleita. 3rd Railin touhut ovat parin viime vuoden aikana olleet ehkä hieman ailahtelevia, mutta nyt studiolla näyttää virtaavan hyvinkin positiivinen energia ja ihmiset ovat tarmoa täynnä. Jontti kertookin Raiteen touhuista seuraavaa: ”Meininki on helvetin freesi. Onhan tässä jotain koko ajan pukannut. Käsittääkseni julkaisutahti tulee tulevaisuudessa olemaan vähän aktiivisempi. Ainakin Speakeasyltä eli ”Kolmatta linjaa” -biisin tuottajalta tulee tuottajalevy. Myös OG Ikosen levy on tulossa, kunhan se saa väännettyä sitä. Eli sikäli kun olen ymmärtänyt, niin raiteen tulevaisuus näyttää ihan valoisalta eli homma jatkuu samaan tuttuun tapaan”.

Yhden miehen kultti ilmestyy kauppoihin 26.10 eli ensi viikon keskiviikkona. Sen jälkeen tiedossa on keikkailua. Levyjulkkareita vietetään isosti Virgin Oilissa, jonne Jontti toivookin ihmisten löytävän sankoin joukoin.

”Totta kai pitäisi muutama keikkakin tässä vääntää. Toi soolokeikkailukin on oma juttu, että pitää yrittää ottaa se haltuun. Olenhan mä sitä jonkun verran tehnytkin, mutta siinä on oma haasteensa. Nyt 28.10 on levyjulkkarit. Kolmiodraama, DJ Kridlokk, Jontti, Shaka, Petos Virgin Oil Companyssa. Siellä on kunnon karkelot, että sinne sitten. Levyä saa siinä vaiheessa poistaakin sieltä. Meininki tulee olemaan freesi. Lämppärit on valittu sopivaksi oman matskun kanssa ja sellaisia joista itsekin diggaan. Asia meininki, että jäbät lähti messiin. Ei olla itse asiassa ennen tehtykään keikkaa noiden heebojen kanssa.”

Palataan vielä kerran Kallio Undergroundiin ja tulevaisuuden suunnitelmin. Jontti vaikuttaa edelleen nälkäiseltä, vaikka räppiura olikin katkolla ajatuksen tasolla uuden albumin työstön aikana. Mitä me kuulemme häneltä seuraavaksi?

”Joo no mä oon aika down sen KU:n kanssa tekemään mitä vaan, että se on aika paljon varmaan Petoksesta kiinni. Kunhan Petos proggigsen mastermindina pääsee kuvioon käsiksi, niin asiaan syvennytään, jos se on musta kiinni.

Kyllähän Jontti ja Shakakin on tekemässä matskua. Meillä on ideatasolla toinen kokopitkä työn alla. Myös toisesta Avaruususkonnon täyspitkästä on ollut puhetta. Tässä on paljon projekteja, että katsoo nyt mitä tapahtuu. Nyt on vähän takki tyhjänä, kun on lätyn juuri vääntänyt. Maailma on avoin…”

Levy alkaa olla kuunneltu ja paketti vaikuttaa kaikin puolin tasapainoiselta ja mielenkiintoiselta. Uskon sen täyttävän useimpien kuuntelijoiden kovat odotukset. Lisäksi Jontti on yksi niistä suomiräppäreistä, joka voi julkaista faneilleen melkein mitä tahansa saamatta kovin negatiivista palautetta. Hänellä jos jollain on uskollinen kuuntelijakunta, joka vaikka opettelee kuuntelemaan miehen materiaalia väkisin. Nyt siihen ei kuitenkaan ole syytä, sillä Yhden miehen kultti tullee vakuuttamaan monia muitakin, kuin vain artistin vanhoja faneja.

Kuulin erään mielenkiintoisen tarinan tässä taannoin syksyllä Virgin Oilin takahuonessa Jontista ja yhdestä hänen divarireissustaan. Tarinaa ei valitettavasti voi laittaa tähän julkisesti, mutta silti minun on kysyttävä sen tiimoilta erästä asiaa.

”Oletko käynyt vielä viime aikoina myymässä vinyyleitä antikvariaatteihin?”

Jontti hämmentyy hieman. ”No tuota siis… Tämä teema on aivan liian kivulias kohdattavaksi tässä vaiheessa. Käsittelytyö on kesken. Pyydän hienotunteisuutta. Mä en ole kykenevä kommentoimaan kyseistä teemaa tällä hetkellä. Siihen liittyy tällä hetkellä aivan liikaa kipeitä muistoja”.

Kommenttia ei tunnu irtoavan. Kun hämmennyksestä on päästy yli, on vielä terveisten paikka.

”Ei voi muuta sanoa kuin, että big up! Kaiken maailman itsenäinen media saa multa varauksettoman respectin. Maailmalla on kipeä tarve ns. riippumattomalle journalismille. Se on todella hienoa ja samalla Redrum ja sen kuulijakunta edustaa ns. ei valtavirtaräppiä. Ei tässä voi olla artistina muuta kuin kiitollinen, että jengi jaksaa diggailla ja sponssata sen verran, että pystyy keikkailla ja tehdä näitä levyjä, että ei muuta kuin big up ja homma jatkuu. Teemme parhaamme!”

Haastattelu on valmis. Kello on vasta yhdeksän illalla. Haastattelun ajan hiljaa istuskellut Sami odottelee edelleen Tatcn lupaamia ykkösoluita, mutta miestä ei näy. Ilmeisesti Tatc ei pode ainakaan enää morkkista tekemästämme videohaastattelusta, jolla hän ja Mac Bueno pääsivätkin varsin hyvään vauhtiin, sillä mies on nähtävästi ratkennut ryyppäämään. Otamme vielä muutaman promokuvan ja Jontti hyppää takaisin tietokoneen ääreen hommiin. Julkaisu lähenee nopeasti ja hommia riittää vielä myös itse artistillakin. Suunnitteilla on paitaa, keikkaa ym. Ideoita lentelee joka suuntaan. Istun rennoissa tunnelmissa sohvalla vielä hetken ja jauhamme porukalla niitä näitä musakuvioista. Miehet ovat päättäneet pitää myös lauantaina työpäivän, joten katson aiheelliseksi hipsiä studiolta kohti kotia kaljoineni ja jättää kaverit rauhaan. Matkalla kotiin mietin haastattelun litterointia ja otsalle nousee tuskan hiki. Fiilis on silti hyvä Jontin sympaattisen olemuksen vuoksi. Hänen kanssaan on helppo tehdä asioita.

Toimittaja & kuvat: Joonas Aromaa

Lataa alta Jontin Yhden miehen kultilta Täystuho itsellesi hyvälaatuisena mp3-tiedostona.

Lataa: Jontti – Täystuho

Räpit: Jontti
Biitti: R2

Keskustele Jontin tulevasta albumista Redrum-187:n foorumeilla täällä.
Tilaa Yhden miehen kultti itsellesi ennakkoon täältä.

13 kommenttia artikkeliin “Jontti”

Vaasankadun Paavi kirjoitti klo 20.10.2011 12:43:

todella hyvää duunia Joonas!

Harkko kirjoitti klo 20.10.2011 12:47:

Hyvä juttu ja kova biisi!

Opediode kirjoitti klo 20.10.2011 13:36:

Kiva lukee välillä vähä pidempiä reportaaseja. Hyvä haastattelu ja erinomanen biisi!

olut kirjoitti klo 20.10.2011 14:09:

Erinomaisen kattava haastis. Näitä on ilo lukea. 🙂

dranking kirjoitti klo 20.10.2011 14:42:

Mainio haastattelu! Hyvä joonas. Biisi alko avautuun selvästi enemmän enemmillä kuuntelukerroilla! Vitun tiukka tausta.

veno kirjoitti klo 20.10.2011 14:46:

Hirveetä paskaa tuo biisi ainakin..juttua en jaksanu edes lukea.

kakkula kirjoitti klo 20.10.2011 15:04:

hyvä jontti! hyvä joonas!

Dani kirjoitti klo 20.10.2011 17:06:

Bueno!

Jadveni kirjoitti klo 20.10.2011 17:25:

Hyvä haastattelu ja muutenki tosi mukava lukee tällästä!

emw kirjoitti klo 21.10.2011 08:49:

Todella laadukasta työtä Joonakselta, thumbs up! Näitä kattavia juttuja artisteista on todella mukava lukea ja toivottavasti näitä on jatkossa tulossa myös!
Biisikin erittäin loistava, soinut lähes loopille eilisen ja luultavasti tänäänki paukkuu sterkoissa!

eemels kirjoitti klo 26.10.2011 00:37:

ha mul on toi sama sohva

embty kirjoitti klo 29.10.2011 12:40:

Hienoo duunia!! Mukava lueskella jontin kuulumiset. Thänks! =)

fileerausveitsi kirjoitti klo 01.11.2011 17:46:

hyvä haastattelu! levyä en ole vielä kuullut mutta varmaan joutuu antaa pitkästä aikaa mahdollisuuden jollekkin suomiräppilevylle ja tämä on se jos joku.

Jätä kommentti