Hannibal & Joku Roti Mafia – Ad Portas

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:

Hannibal & Joku Roti Mafia – Ad Portas

1. Viimiset päivät

2. Babylon palaa
3. Tähä voit luottaa (ft. Jodarok)
4. Kuten Funkadelic
5. Sielunruokaa (ft. Edorf & Tykopaatti)
6. Legendastatus
7. Porteillas (ft. K-Rino)
8. Eilen-tännään-huomena
9. Perusgettoarkea
10. Kuuletko kama kutsuu (ft. TKK & Lempi-Joe)
11. Hyvinkää Lada ride
12. Puuratti (ft Stepa, Tykopaatti & Edorf)
13. Neron heikkouet
14. Eilen-tännään-huomena posse (ft. 6-Mäki, R-Syke, Tykopaatti, Lauri Räpping Vantaanjoki, Tapani Kansalainen, Roitown Ink, Härmälän Tyyli, Kriso, Are & Raimo) (bonuskappale)

Petoksen tavoin myös Hannibalia voidaan pitää yhtenä kotimaisen gangsta-tyylisen puhemusiikin keulahahmoista. Jo pitkän uran ensin Tulenkantajien ja sittemmin Pahojen Viinien kanssa luonut suomirapin kummisetä voidaan huoletta iskeä kategoriaan veteraani. Nykyisin oman levy-yhtiönsä Joku Roti Recordsin kanssa häärivä Hannibal ehti julkaista myös tänä keväänä uuden pitkäsoittonsa, joka kantaa tällä kertaa nimeä Ad Portas. Oikeastaan albumi kulkee jälleen Hannibal & Joku Roti Mafia nimellä, sillä mukana on aimo joukko myös Joku Rotin muuta edustusta. Duo Sopan kanssa on taakse jäänyttä aikakautta ja Ad Portas onkin jo miehen toinen sooloalbumi.

Ad Portas tuntuu useampien kuuntelujen jälkeen hyvin kypsältä levyltä. Hannibal ihmettelee vakavammissa biiseissään maailman menoa ja sen sairaita kiemuroita. Huomaa että aiheita on oikeasti mietitty muutenkin kuin pelkästään biisejä kirjoittaessa. Nuorempana itsensä ympärille muodostettu sokeuden suojavalli on tiessään ja karu maailma iskee vasten kasvoja. Hannibal on onnistunut luomaan Ad Portaksesta erinomaisen pohdiskelevan levyn, joka ei vedä överiksi salaliittotarinoiden tai pelkän Matti Vanhasen nimittelyn kustannuksella. Erityisesti huomio kiinnittyy päihteiden vastaiseen agendaan, jota albumilla viljellään varsin runsas määrä. Se, että tätä voidaan sanoa varsin rohkeaksi näkökulmaksi näissä piireissä, kertoo jotain tämän päivän meiningistä.

Ad Portas on pyritty luomaan tasapainoiseksi teokseksi, sillä mukana on myös kevyempiä aiheita omasta erinomaisuudesta, funkista, kruisailusta ja onpa mukana myös yksi kunnon possebiisi. Albumin tuotannosta vastaa pääosin Ilari Autio. Ilarin ylivoimaisesti parhaat taidonnäytteet levyllä ovat K-Rinon tähdittämä Porteillas, joka kertoo katolisen kirkon mieltymyksistä nuoriin poikiin ja Ad Portasin virallisesti päättävä Neron heikkouet, joka erottuu täysin lätyn muusta soundista. Ilari Aution suuresta panoksesta huolimatta kovin pommi löytyy Lahti-Samppana nykyisin tunnetulta Walkalta, joka on onnistunut luomaan Legendastatukseen ehkä tähän mennessä vuoden parhaan biitin. Hannibalin kertoessa aplodien kera omasta urastaan ja vastaan tulevista heittereistä, pauhaa taustalla ehkä aikoihin tyylikkäintä meininkiä Suomesta. Kertosäe on alkuun shokki, mutta tilanne muuttui allekirjoittaneen kohdalla useampien kuuntelujen jälkeen ja loppupeleissä se on yksi levyn parhaista. Myöskään Jazzy-O:n tuottamaa Perusgettoarkea ei kannata sivuuttaa, sillä kappaleella on erittäin ryhdikäs meininki. Tässä pientä pureskeltavaa kyseisestä biisistä:

Naapurin pojalla on velat myöhässä
kohta mies mustissa sitä lyömässä
iteppä on soppansa ääliö keittäny
käyttäny ite minkä muut ois heittäny
mikä toisen voitto se on toisen häviö
sen tylymmät räpit on mitä kämäsempi lähiö

Jos negatiivisia seikkoja lähdetään etsimään, niin monen muun mielestä Ad portasin parhaimmistoa edustava Kuten funkadelic ei kolahda allekirjoittaneeseen yhtään.  Meininki on liian funk. Lisäksi bonuksena oleva possebiisi on varsin turha, mutta ei ylimääräisenä lisänä aiheuta sinänsä mitään negatiivisiakaan fiiliksiä. Monille jo pelkkä Raimon vierailu raidalla saattaa antaa tarvittavan kipinän. Puolittain freestylenä tehdyt possebiisit tarvitsisivat alleen lähes poikkeuksetta överitiukan taustan, jotta niitä jaksaisi kuunnella levyllä alusta loppuun ja tällä raidalla ei ylletä ihan niihin sfääreihin. Ad portasin suurin miinus löytyy kuitenkin oikeastaan tekniseltä puolelta, sillä basson humina peittää ajoittain ärsyttävästi räpit alleen. Kokonaisuutena tämä Hannibalin uusin tuotos on pienistä miinuksista huolimatta varsin tarkasti harkittu ja hyvin koottu paketti, joka kuuluu varmasti vuoden parhaimpiin julkaisuihin.

Arvosana 4+/5
                                                                                   Joonas Aromaa
http://www.jokurotirecords.com
http://www.myspace.com/bigbaali
http://www.myspace.com/jokurotirecords
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.

HUOM! Uutisten kommentointi systeemi on muuttunut. Lue tarkemmat ohjeet tästä.

Jätä kommentti