Heikki Kuula – Blacksuami

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:



Heikki Kuula – Blacksuami

1. Sun nimi on Kuula
2. Subutexcowboy
3. Kallio-herska
4. Paskannan sieluusi
5. Spuge
6. 270183-213H
7. Sutenöörin blues
8. Huoralta pääsi kyynel
9. Kurita mua mutsi
10. Luutarhassa
11. Postikortteja reunalta
12. Poistakaa makkaraa

Mystisenä hahmona pysyttelevä Heikki Kuula julkaisi kahden vuoden tauon jälkeen uuden sooloalbuminsa nimeltä Blacksuami. Heikki tunnetaan parhaiten yhteistyöstä Yellowmic Recordsin ja sitä kautta Pyhimyksen kanssa. Blacksuamelta ei julkaistu minkäänlaista näytebiisiä, koska levy on vastaavan tuottajan mukaan kokonaisuus, josta on huono irroittaa mitään yksittäistä biisiä. Asia myös todella on näin.

Tummanpuhuvat kannet ja kansilehden epätoivoiset ja vieraannuttavat kuvat luovat tunnelmaa levylle jo ennen kuin sitä on kuunnellut. Synkkää Kuulaa on siis tarjolla. Jazz- ja blues-vaikutteet ovat vahvasti läsnä ja biisien yleisilme on hiukan laahaava, johon Heikki räppää jo vähän liiankin tutuksi tulevalla tyylillä. Biitit ovatkin karkeasti sanottuna ainoa osa-alue jossa on kunnolla vaihtelua. Heikin musta huumori ja toistuvat teemat ovat jokaisessa biisissä lähes samanlaiset. Selkeää vaihtelua levylle tuo sen keskivaiheilla akustinen tausta ja laulaminen kappaleessa Spuge. Synkkyyttä ja mustaa huumoria ei tästäkään puutu. Omanlaiseksi vaihteluksi voi myös laskea albumin päättävän, posiitiviselta tuntuvan vedon Poistakaa makkaraa. Kontrastina toimii vielä sitä edeltävä Postikortteja reunalta, jossa ollaan elämän viimeisten hetkien äärellä.

Albumilla on räpimpääkin menoa. Henkilökohtaisesti nimetty ja Heikin itsensä tuottama 270183-213H on potkivine rumpuineen ja yksinkertaisine sävelineen ihan tervetullutta vaihtelua. Tausta sopii muun levyn tunnelmaan ja sanoitukset on tehty samalla idealla kuin muutkin biisit. Erikoismaininnan ansaitsee myös Subutexcowboy, jonka nimi kertoo jo osuvasti mistä on kyse. Kertosäe on kaikessa ahdistavuudessaan Blacksuamen parhaita. Tämänkaltaisia selkeämpiä biisejä olisi levylle kaivannut enemmänkin. Kaikissa kappaleissa on kyllä idea, mutta se tahtoo mennä enemmän tai vähemmän tajunnanvirraksi ja eksyvän aiheesta. Tässä pysytään asian ytimessä koko raidan ajan.

Blacksuami on alakuloinen ja vaikeaselkoinen julkaisu. Taustat toimivat omalta osaltaan ja niissä löytyy vaihteluakin, mutta ovat selkeästi samasta puusta veistettyjä. Hyvä asia levyn yhtenäisyyden kannalta, mutta kun tämän lisäksi Heikin flow ja tyyli ovat läpi levyn lähes sitä samaa… Joukkoon mahtuu hyviäkin oivalluksia ja kielikuvia, mutta yksitoikkoiseksi menevä ääni alkaa vähitellen hukkua taka-alalle. Kun biisit vielä sulautuvat hyvin yhteen ja koko levy kestää hiukan reilu puoli tuntia, niin tuntuu kuin Blacksuami olisi yhtä ja samaa biisiä alusta loppuun.

Kaikesta huolimatta Blacksuami varmasti löytää kohdeyleisönsä ja jos herran tyylistä sattuu pitämään, tämä osuu varmasti maaliin. Tarinat ihmisraunioista, päihteistä ja välillä aika henkilökohtaisiltakin tuntuvista asioista ovat kierolla tavalla mielenkiintoisia. Aiheet on koluttu moneen kertaan, mutta silti ei tunnu että tässä jäljitellään jotain. Toteutus ei vain osu yhteen. Ainoa todella huono biisi on oikeastaan Paskannan sieluusi. Muut joko ylittävät hienoisesti hyvän biisin rajan tai jäävät mitäänsanomattomiksi.

Kohokohdat: Subutexcowboy, Luutarhassa, Kurita mua mutsi

Arvosana 2/5
                                                                                                      I.V
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
http://www.myspace.com/heikkikuula
http://www.monsp.com
www.yellowmic.com

Jätä kommentti