King Gordy – The Great American Weedsmoker

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:

  1. Peter Tosh (Intro)
  2. The Great American Weed Smoker
  3. Mr. Ganjah Man
  4. My Love
  5. Fearless
  6. War Of The Worlds
  7. Hustler
  8. Come Out And Play (Feat. The Fat Killahz)
  9. High Me/Sober Me
  10. A Teenage Love
  11. Headband
  12. Peter Tosh (Outro)

King of horrorcore is back. King Gordy sai vihdoin ja viimein ulos uuden albuminsa The Great American Weedsmoker. Kyseessä on omakustanne levy, joka on painettu cd-r mustissa slim-kansissa. Tämä onkin valitettava ilmiö Keski-Lännen ug-piireissä tänä päivänä.

Mutta asiaan… Levy starttaa asiaankuuluvasti introlla, joka on itse asiassa Peter Toshin biisi. Valitettavasti en tähän hätään kyseistä tuotosta tunnista. Niin heikoissa kantimissa on  reggae -tietämys. Sama meininki on myös Outrossa, joka on puolestaan Peter Toshin Legalize It –biisi. Jäljelle jääkin 10 varsinaista King Gordy –biisiä.

Taustojen suhteen jatketaan aikalailla aikaisempien levyjen linjalla. Letkeää hiphoppia ja samplattuja melodioita. Levyn taustoista tulee hilpeä fiilis, eikä uskoisi, että Gordy olisi minkäänlainen horrorcoren kuningas. Tuottajista ei ole minkäänlaista hajua, koska niitä ei ole edes kansiin merkitty. Uskaltaisin silti väittää, että Gordyn managerilla Olafilla ja The Fat Killahzin hepuilla on ollut näppinsä vahvasti pelissä.

Gordyn levyillä taustat ovat aina olleet hyviä, eikä tämä levy tee poikkeusta. Muutama vähän heikompi biittikin kyllä löytyy, mutta vastapainoksi myös muutama erittäin kova. Mr. Ganjah Manin hienot samplatut puhallinsoittimet sopivat biisiin kuin nenä päähän, My Loven rummut potkivat hieman särkien, mutta taustaan ympätyt vokaalisamplet saavat viimeistään pään nyökkäilemään. Come Out And Playn synkät pianot ja särähtävät snaret luovat puolestaan uhkaavaa tunnelmaa ja kyseessä onkin levyn synkin biisi.

Kuten tuli mainittua aikaisemmin, tältä levyltä ei kannata turhaan etsiä horrorcore –elementtejä, sillä kyseessä on teemalevy ja kaikki levyn biisit liikkuvat enemmän tai vähemmän pilven ympärillä. Jaksan aina ihmetellä sitä, miten hyvin Gordy saa levynsä pidettyä kasassa ja onnistuu yleensä pelastamaan lyriikoillaan kehnommankin taustan. Vaikka pilvestä jauhetaankin koko levyn ajan, se ei käy häiritsemään, sillä Gordyn lyriikat ovat tälläkin kertaa monipuolisia ja välillä jopa tipauttavan hauskojakin.

Ainoa huono puoli biiseissä on se, että suurin osa on melko lyhyitä. Onneksi ne kovimmat biisit kestävät kuitenkin pääsääntöisesti sentään yli kaksi ja puoli minuuttia. Jossain määrin biisien lyhyys on myös hyvä asia, sillä näin rajatulla aihealueella kappaleet voisivat lopulta alkaa puuduttamaan. Vierailijoita ei tällä kertaa ole kuin Gordyn oma The Fat Killahz –kollektiivi, jonka jäsenet hoitavat  vierailunsa taatulla ammattitaidolla. The Fat Killahz on hyvä esimerkki siitä, että Detroitista tulee myös oikeasti perkeleen lahjakkaita MC:itä.

Levy on hyvä. Ei ehkä yhtä hyvä kuin Gordyn aikaisemmat, mutta se on vain seurausta rajatusta aihealueesta, biisien yleisestä lyhyydestä ja useimpien biisien töksähtävistä lopuista. Biisit loppuvat ikään kuin seinään ilman sen kummempia feidauksia. Lisäksi itse levyn ja kansien yleisilme on melkoisen kotikutoinen. Levyn printti näyttää kyllä ihan hyvältä, mutta kansikuva on hieman suttuinen. Kun nämä asiat unohtaa, niin käteen jää kelpo teemalevy, jossa olisi ehkä ollut potentiaalia vähän parempaankin. Kokonaisuus pysyy kuitenkin hyvin kasassa ja levyä on miellyttävää kuunnella. Levyä saa tilattua itselleen Gordyn MySpace –sivulta 14 dollarin kappalehintaan posteineen ja siellä on myös kaksi maistiaisbiisiä levyltä. Suosittelen ehdottomasti King Gordyn aikaisemmasta materiaalista pitäneitä tsekkaamaan.

Arvosana 3+/5
                                                                              
Jarno Laaksonen
King Gordy @ MySpace

Jätä kommentti