Olli-PA & Funksons – Laiva lasipullossa

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:



Olli-PA & Funksons – Laiva Lasipullossa

2010 Joku Roti Records

1. Merisää
2. Kaamos
3. Perusjannu
4. Nämä rattaat feat. Pyhimys
5. Mikä se plääni on?
6. Lepposaan tahtiin
7. Laiva lasipullossa feat. Refu
8. Alamua
9. Mitä me soitetaan? feat. Holtiton D
10. Pikkujuttuja feat. Holtiton D

On jo pitkään ollut tiedossa, että Oulusta tulee paljon omaperäisiä rap-artisteja, joiden yksi tavaramerkki on ollut melodisuudessa – yleisesti kylläkin siellä melankolisemmassa päässä. Olli-PA Funksons livebändeineen hylkää synkistelyt ja ottaa soundeillaan lungimman lähestymistavan. Olli-PA:n pienemmällä porukalla koottu sessiodebyytti Syke saikin leppoisuudellaan jo kelpo vastaanoton parisen vuotta sitten. Nyt kahdeksanhenkiseksi kasvaneen orkesterin selvästi panostetumpi Laiva Lasipullossa  -albumi sekoittaa orgaanista hip hoppia mm. funkkiin, reggaeen ja souliin, mutta siitä pystyy aistimaan myös kotimaisen musiikin juurien vivahteita.

Levy alkaa Oulun alueiden koleakelisellä Merisää-tiedotuksella, joita kuunnellessa täristään nuhaisena vilusta ja se pohjaa utuiseen aloitusraitaan Kaamos. Kun kaamoksesta on päästy irti, alkaakin systeemin otteessa pinkominen funkylla Nämä Rattaat -raidalla. Mikäli oikein muistan, kyseinen kipale on jo useamman vuoden vanha ja vasta nyt päätetty purkittaa studioversioksi, johon on saatu vielä lyhyt täydennys Pyhimykseltä. Myös seuraavissa kolmessa raidassa riittää svengaavaa kuunneltavaa. Jokainen kappale on selvästi rakennettu toimimaan livenä esitettäviksi ja kertosäkeissä rävähtäväksi. Jännää vain, että välillä syntyy jostain syystä pieni assosiaatio vanhoihin Tulenkantajat -bändin aikoihin, tosin ei huono juttu sekään. Mikä se plääni on? oli varmasti luontevin valinta ensimmäiseksi maistiaisbiisiksi, mutta omakohtaiseksi suosikiksi nostan loppupäästä ehkä eniten vaihteluja tekevän Alamua -biisin.

Sanoituksiltaan kappaleissa etsitään keinoja löytää hyviä juttuja arkipäiväisistä asioista, fiilistellään rytmejä eikä stressailla turhia, vaikka ei olisi varmoja suunnitelmia tulevasta. Haitarilla elävöitetty Pikkujuttuja taas on perinteistä ihmisenä kasvun tutkimista, jossa lopputulos on aina keskeneräinen. Aiheet eivät juuri tarjoa uutta, mutta läppien kirjoittamistapa ja murteella lausuminen paikkaa hyvin. Välillä kuuntelija joutuu tosin turvautumaan mukana tulevaan lyriikkavihkoon, sillä aina ei tahdo saada selvää mitä Olli-PA, Rikihatka ja Myöhäne tarinoivat. Vokaalit mm. sekoittuvat toistensa alle. Esimerkiksi Kaamos-kappaleessa Tanja Torvikosken taustalaulu varastaa päähuomion. Muutamassa muussa biisissä samaa tekee ajoittain jokin instrumentti. Tämä ei kuitenkaan ole kaikissa raidoissa toistuva ilmiö ja pelkästään vaihtelevaa äänen vääntelyä ja lauluakin kuuntelee mielellään.

Reggaevaikutteinen nimikkoraita Laiva lasipullossa on idealtaan jo hieman kantaaottavampi. Sen ideaksi annettaneen ymmärtää, että tämä ylisuojaava lasipullo on se yhteiskunnan holhous, jonka turvin voi muka vain ummistaa pahalta silmänsä. Eli siitä on päästävä ulos ja seilattava itse eteenpäin, kuten takakansikuva vihjaakin.

Vaikkei Laiva Lasipullossa ole sanomaltaan mitään kaikkein mullistavinta älykkötavaraa, se on kuitenkin soundeiltaan yksi tämän vuoden pirteimmistä ja yhteenpelaavimmista. Laiva lasipullossa on tiivis sekoitus monenlaista soitantoa. Albumia voisi mielellään kuvitella kuuntelevansa festareilla ja lyhytkestoisuudessaan se menisi hyvin myös mukavassa seurassa illanviettoa aloitellessa.

Arvosana 4-/5
                                                                                    Sami Väisänen
http://www.myspace.com/ollipa
http://www.myspace.com/jokurotirecords
Kaamos-video
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.

Jätä kommentti