Petos – Toivo parasta ja pelkää pahinta

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:

Petos – Toivo parasta ja pelkää pahinta

1. Lopun Alku
2. Synkkä Sörkka
3. Spekulaatioille Piste ( Feat. Shaka, Jontti )
4. Meidän Puolella Tai Meitä Vastaan ( Feat. Pikkupiru )
5. Toivo Parasta Ja Pelkää Pahinta ( Feat. ADR Lavey, Malice )
6. Sen Ajan Murhe
7. Lähiöstä Lähiöön ( Feat. OG Ikonen )
8. Vyöhyketerapiaa ( Feat. Raimo )
9. Ei Mitään Menetettävää ( Feat. Nutt-So, Destro )
10. Sokeana Onnesta
11.Katkeraan Loppuun Asti ( Feat Adebizi, Konna )
12. Bonus: Alibi-ainesta ( Feat: Kuningas Pähkinä )

Vuonna 2010 on koettu jo ainakin yksi harvinainen ja erikoislaatuinen virstanpylväs suomiräpin parissa, kun Petos julkaisi vihdoin 3rd Rail Musicin kautta todella pitkään odotetun uuden albuminsa Toivo parasta ja pelkää pahinta. Petoksella on takana jo reilut 20-vuotta kokemusta suomirap touhuista ja miestä voidaan huoletta nimittää näissä ympyröissä veteraaniksi ja tämän tyylisuunnan kummisedäksi. Petoksesta on kasvanut hänen tahtomattaankin vuosien varrella suomiräpin gangsta-osaston selkeä johtoveturi ja eräänlainen koko genren ”luoja”, varsinkin sen esille tuomisen kannalta katsottuna. Petoksen biisit eivät ehkä synny enää yhtä nopeaan tahtiin kuin vuosia sitten, mutta kuten niin useasti aikaisemminkin on todettu, niin hyvää kannattaa odottaa. Ja saatiinhan sitä odotellakin. Tietyissä piireissä, missä Petoksen julkaisut kantavat lähes raamatun statusta, ei ole varmasti ollut helppoa elää ilman uutta profetiaa. Mutta kuten artisti itse toteaisi, niin mikään ei oo muuttunut ja kuuden vuoden tauon jälkeen saatiin ilmoille uusi klassikko.

Toivo parasta ja pelkää pahinta sisältää 12 kappaletta ilman skittejä ja introja. Jo ensimmäisestä raidasta lähtien on selvää mitä tulevan pitää. Synkkä horrorcore fiiliksinen Lopun alku pamahtaa stereoihin Sacramenton vauvantapporäpin pörinöiden hengessä pamauttaen ilmoille jo semmoisen määrän älytöntä lyriikkaa, että tällä saadaan kuuntelija ohjattua oikealle taajuudelle koko albumia varten. Petos on oikeasti hyvä lyyrikko, vaikka toisten mielestä sanoituksissa saattaakin olla turhaa samankaltaisuutta. Petos osaa pukea hyvin sanoiksi näkemänsä arjen ja osaa rakentaa mielenkiintoisia tarinoita omista näkökulmistaan. Tietyllä tavalla biiseissä on helppo päästä artistin itsensä pään sisään ja kuvitella mitä Petoksen elämä todellisuudessakin on. Tähän kun lisätään vielä Petoksen mikkikarisma ja tunne millä hän elää biiseissään, niin voidaan vilpittömästi sanoa, että homma toimii erinomaisesti.

Kaikki tietävät, että Petos ei ole välttämättä mikään maailman teknisin MC, mutta miksi pitäisi olla? Petos viljelee omia vahvuuksiaan ja ne sopivat erinomaisesti tämän tyyppiselle julkaisulle ja tästä syystä herra onkin osakseen saavuttanut menestyksensä. Oma persoonallinen tyyli, mille Petos on pysynyt uskollisena. Hän ei yritä olla mitään mitä ei ole. Tästä huolimatta Toivo parasta ja pelkää pahinta -levyn räpit ovat paljon huolitellumman ja hiotumman kuuloiset kuin artistin aikaisemmilla julkaisuilla. Toisten mielestä se voi olla jopa huono asia.

Toivo parasta ja pelkää pahimmalta on vaikea poimia kohokohtia, sillä albumi on varsin tasavahva. Allekirjoittaneen omia suosikkeja ovat kuitenkin jo aiemmin esille nostettu avausraita Lopun alku ja Nutt-Solla ja Destrolla vahvistettu Ei mitään menetettävää. Jälkimmäisellä erityisesti lämmittää R2:n biitti, kappaleen loistava kertosäe ja Nutt-Son featti. Muita hienoja raitoja ovat mm. ADR Laveyn tuottama Sen ajan murhe, jolta löytyy muutama vielä pitkiksi ajoiksi elämään jäävä laini. Kyseessä on ehkä levyn lyyrisesti paras biisi. Myös albumin nimikkoraita Toivo parasta ja pelkää pahinta sisältää hyvää mäiskettä ADR:n ja Malicen kera. Hullukoira on luonut biisille erittäin sopivan ja erinomaisen biitin. Julkaisu sisältää muutenkin erinomaista tuotantoa. Kolmea edellä mainittua biittiä (R2, ADR, Hullukoira) lukuun ottamatta Petos on tuottanut itse kaiken muun. Petos suosii taustoissaan paljon kauhuleffasampleja ja tästä syystä meininki muistuttaa biittien osalta ajoittain paljon horrorcore menoa. Näihin on onnistuttu yhdistelemään paljon hyviä 90-luvun gangsta-rap mausteita ja tästä syystä onkin syntynyt herran itsensä lanseeraama varsin osuva ”horror-funk” termi. Vierailevat tuottajat tuovat lisäksi mukavaa vaihtelua albumille.

Petoksen överiltä tuntuva hehkutus (tämäkin arvostelu) saa usein aikaiseksi jopa vastenmielisiä piirteitä ja tunteita, sillä voiko kukaan oikeasti olla sen arvoinen? Toivo parasta ja pelkää pahinta todistaa kuitenkin, että voi. Petos ei ehkä ole monien mielestä mikään maailman teknisin räppäri, karismaattisin live-esiintyjä tai miellyttävin persoona, mutta tästä huolimatta hän tekee todella monia asioita paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Toivo parasta ja pelkää pahinta tulee olemaan vielä klassikko. Harva artisti on onnistunut pitämään yhtä kauan ja yhtä korkealla tasonsa vuosien varrella. Jos pidät synkästä gangsta-rapista rapakon takaa, niin Petos vie homman Suomessa lähimmäksi tätä genreä ja onnistuu siinä erinomaisesti.

Arvosana 5/5
                                                                                             Joonas Aromaa
www.myspace.com/petosku
http://www.petos.tk
http://www.3rdrailmusic.fi
Keskustele Petoksen albumista Redrum-187:n foorumeilla täällä.

HUOM! Uutisten kommentointi systeemi on muuttunut. Lue tarkemmat ohjeet foorumeiltamme.

Jätä kommentti