Tykopaatti – Juomaripoika

Tykopaatti - Juomaripoika
1. Juomaripoika intro
2. En dissaa
3. Nolojen tilanteiden mies
4. Ei sen kuulu kuplii feat. Stepa
5. Soittoo
6. Normipäivä feat. Soppa
7. Paatti Paatti feat.Christy
8. Spedet
9. Sä käytät mua
10. Takki auki feat. Hannibal & Lasse K
11. Vastuu Outro
bonus raitana:
12. Takki auki ( Kilari Audio remix )

Itselläni oli levyn suhteen odotukset helkkarin korkealla koko ajan jo ennen ilmestymistä ja kun vihdoin sain levyn käsiini totesin, että kaikki odotukset lunastettiin paremmin kuin saattoi odottaa. Heti aluksi ennen kuin vien arvostelua pidemmällä täytyy todeta, että levyn linja pyörii koko ajan hienosti ”juomaripoika” teemassa, eli lähes jokainen biisi kertoo jossain määrin dokailusta, naisista tai pajauttamisesta. Vaikka aihepiirit ei kuulosta paljon perusräppiä omaperäisemmiltä, niin levy on ehdottomasti yksi omaperäisimpiä tekeleitä, mitä on koskaan Suomessa julkaistu.

Itse levy lähtee Intron jälkeen käyntiin lepposalla ”En dissaa” biisillä. ”En dissaa” starttaa levyn letkeästi ja heti tässä biisissä on huomattavissa selkeä etelän vaikute. Ei ole vaikea arvata mitä musiikkia Tyko on soittimessaan luukuttanut kun näitä juttuja on lähdetty tekemään. Biitti ja tyylit tuo nopeasti mieleen mm. Screwed Up Clickin. Levyn neljäs biisi puolestaan kantaa nimeä ”Ei sen kuulu kuplii” ja feattiin on saatu mukaan Sodankylän nuori kolli eli Stepa. ”Ei sen kuulu kuplii” kunnioittaa idealla ja riimeillään legendaarista UGK:n biisiä ”It’s Supposed to Bubble” ja onkin mielestäni levyn ehdottomasti onnistunein biisi, mikä saakin joka kerta hymyn naamalle viimeistään siinä vaiheessa kun kertosäe lähtee soimaan.

Levyltä varmaankin ensimmäisenä maistiaisena tarjottiin jo vuoden alussa mm. Myspaceen biisi nimeltä ”Soittoo”. Biisin aihe pyörii pelaamisen ja dokaamisen ympärillä ja varsin maukkaaksi biisin tekee nopea riimittely sekä tyylikkäästi laulettu kertosäe. Ehdottomasti yksi levyn kovimpia biisejä tämäkin. Näiden lisäksi pitää vielä mainita ainakin Sopan featilla tähdittämä letkeä ”Normipäivä” sekä levyn loppupäästä löytyvä ”Sä käytät mua”, joissa molemmissa kuullaan helvetin hyvillä tyyleillä vedettyä laulua kertosäkeissä .

Kokonaisuudessaan levyn linjaus on hyvinkin letkeä ja biisit paljolti hyvällä tavalla samantyylisiä, eli jos pitää yhdestä biisistä tällä levyllä, niin pitää muistakin. Levyn tuotannosta vastaa lähes kokonaan MDMA Numminen, joka on onnistunut tuottamaan levyn täyteen tasaisen kovia biittejä.

Yhteenvetona voisi levystä todeta että linja on saatu hienosti pysymään kasassa ja kokonaisuus on mitä toimivin tällä hieman yli kymmenen biisin setillä. Tarinankerronta on useissa biiseissä veikeän jouhevaa, sekä hienoisella piikittelyllä ja huumorilla erittäin toimivasti maustettua. Kaikenkaikkiaan minulla ei ole levystä yhtään mitään huonoa sanottavaa. Ehdottoman kova julkaisu Joku Roti Recordsilta, joka kannattaa jokaisen tarkistaa. Juomaripoika menee kätevästi mielestäni tämän vuoden top-3 suomilevyihin ja suoritus on ehdottoman hieno!

Jätä kommentti