UGK – UGK 4 Life

  • Tyylisuunta:
  • Levy-yhtiö:
  • Julkaistu:
  • Arvosana:
  • Henkilöt:
  • Arvostelija:

UGK – UGK 4 Life [2009, Jive]

1. Intro
2. Still On The Grind
feat. Raheem DeVaughn
3. Everybody Wanna Ball
4. Feelin’ You

5. The Pimp & The Bun
feat. Ron Isley
6. She Luv It

7.
7th Street Interlude
8. Swishas & Erb
feat. Sleepy Brown
9. Purse Come First
feat. Big Gipp
10. Harry Asshole
feat. Webbie and Lil’ Boosie
11. Used To Be feat. E-40, B- Legit and 8Ball & MJG
12. Steel Your Mind
feat. Too $hort and Snoop Dogg
13.
Texas Ave Interlude
14. Hard As Hell
feat. Akon
15. Da Game Been Good To Me

16. Outro

Toissavuoden Joulukuun 4. jätti arvet traagisuudessaan useiden etelärap –fanien mielensyövereihin: Legendaarisessa UGK:ssa taiteilijanimellä Pimp C vaikuttanut Chad Butler ei enää hengittänyt. Pitkän matkan uraauurtavassa duossa Bernard ”Bun B” Freemanin vierellä tehnyt muusikko oli ottanut mitä ilmeisimmin vahingossa tappavan annoksen tietynlaisia lääkeaineita hotellihuoneessaan Kaliforniassa. Murhenäytelmän jälkitunnelmat loivat depressiota aiheuttavan ajatuksen, että samanvuotinen myyntilistojakin dominoinut tupla-albumi Underground Kingz olisi jäänyt duon viimeiseksi. Parivaljakon henkiin jäänyt jäsen Bun jatkoi ensitöikseen uraansa sooloaktina, julkaisten toisen albuminsa II Trill:n vuoden 2008 toisella neljänneksellä.  Sitä ennen hän kuitenkin ilmoitti vielä yhden UGK -albumin näkevän päivänvalon myöhemmin tulevaisuudessa. Haastatteluissa hän kuitenkin vakuutti, että teoksen rakenne tulee koostumaan kappaleista, jotka oli jo tehty tulevaa kokonaisuutta varten. Täten pahimmat pelkotilat etelän legendan perinnön totaalisesta raiskaamisesta, kuten levybusineksessa usein on tunnetusti tapana, kaikkosivat.

Maaliskuun viimeisenä päivänä kyseinen albumi tuli viimein virallisesti markkinoille. Mielenkiintoa sisältöä kohtaan herätti myös se seikka, että ensimmäistä kertaa duon musiikillinen linjanvetäjä ei ollut kasannut ja hionut sen sisältöä mahdollisimman ehyeksi. Bunin lupauksen mukaan kuitenkin sen lisämiehistöstä löytyy lähestulkoon pelkästään sellaisia artisteja, joiden kanssa itse Pimpkin luultavasti olisi tahtonut työskennellä. Vierailijalistalla on sen verran legendaarista ainesta, että sen valintaa olisi tuskin paremmin voinut suorittaa. Ainoa, joskin tietyssä mielessä ihan ymmärrettävä kummastus, on naistensuosikki Akonin integroiminen albumin kokonaisuuteen yhden kappaleen muodossa niin ikään tuottajan kuin vierailijan roolissa. Muuten albumin tuotannosta ovatkin pääosin vastanneet tutummat tekijät, kuten Cory Mo ja edelliseltäkin teokselta tuttu Steve Below, sekä tietenkin itse herra Pimp C.

Haudan takaa kaikuvasta Introsta alkaen on selvää, ettei kyseessä ole mikään surualbumi, vaan täysiverinen UGK -teos. Ensimmäinen oikea kappale, Raheem Da Vaughnin lauluilla terästetty vahvan bassoraidan sisältävä Still On The Grind tekee selväksi, että Percy Mack nimelläkin tunnettu Pimp on tullut vielä kerran pimeän portaalin takaa ratsastamaan päihteiden, autojen ja trilleyden täyttämään maailmaan taisteluparinsa Bunin rinnalle. UGK:n pyhää kaksinaisuutta, eli tosin sanoen sitä uskomatonta synergiaa, joka näiden kahden artistin välillä vallitsee, voisi verrata vaikkapa oluttuopin ja tupakan luomaan yhtälöön. Vaikka molemmat ovatkin jo yksinään helposti kovimpien sanataitureiden tasolla, ovat he silti yhdessä paljon enemmän kuin osiensa summa. Yksi levyn kohokodista onkin osuvasti nimetty The Pimp And The Bun, joka Isley Brothersin laulajan tahdittamana kertoo siitä, kuinka Bun ja Pimp ovat tulleet takaisin, ja tekevät ”sen” taas. Tuo ehkä hieman pahamaineisemmasta tuotannosta tunnetun Mannie Freshin taustoittama kappale tuleekin luultavasti olemaan ainakin allekirjoittaneen kesässä monessa mukana, sillä se sopii teemaltaan loistavasti monenmoiseen toimintaan.

Levyn sisältö onkin pääosin erittäin toimivaa duon tyylille uskollista tavaraa, kuten leppoisaa fiilistelyä, joka saa savuttomankin henkilön mietiskelemään ”salaisella” reseptillä täytettyjen Swisher Sweet ­–sikarien hienoutta Swishas and Erbin muodossa. Toki myös rivosta kontekstista tykkääville henkilöille tarjotaan lapsille täysin sopimatonta lyriikkaa Harry Assholessa, jolla mm. Pimp C kertoo mielipiteitään brassivahauksista. Levyn oikeastaan ainoa huti on, kuten voisi olettaa, se hämmentävä Akon-raita. Vaikka senkin voisi perustella levymyynnillä ja radiosoitolla, niin en ymmärrä miksi varsinkin Amerikan erittäin ”puhtailla” saastesanoista vapailla radioaalloilla haluttaisiin soittaa kappaletta, jossa tuo kyseinen naisten suosikki lurittelee sukupuolielimensä kovuudesta stripparin viehkeän liikehdinnän edessä. Taustaltaankin levyn linjasta poikkeava tekele ei edes istu kokonaisuuteen millään tasolla. Ainoana hyvänä puolena on se, että se petaa aiheuttamallaan kovalla kontrastilla kuuntelijan korvat levyn lopettavaa pommia varten. Kokaiininvivahteisin espanjalaisin kitaroin varustettu Pimp C:n tuottama Da Game Been Good To Me on UGK:ta parhaimmillaan, sekä täydellinen tapa lopettaa legendaarisen duon pitkä taival musiikkimaailmassa. Trilliyden filosofiaan pohjaava kappale on soinut allekirjoittaneen soittimissa päivittäin sen alkuvuotisesta vuodosta lähtien. Kyseessä on sen enempää hehkuttamatta helposti yksi tämän vuosituhannen parhaista yksittäisistä lauluista.

Loppukaneettina todettakoon, että UGK 4 Life ei ole missään nimessä tämän duon paras tekele, mutta silti erinomainen tapa lopettaa pitkäkestoinen, sekä ennen kaikkea uskomattoman laadukas ura. Big Bun on onnistunut sisällyttämään edesmenneen partnerinsa musiikillisen hengen albumin minuuteihin, jättäen kuuntelijalleen hieman haikean, mutta silti tyydyttyneen olon sen loppuessa. Enempää tältä projektilta tuskin kukaan olisikaan voinut realistisesti ajatellen koskaan toivoa.

Arvosana 4+/5

                                                                                                Eero Sirén

Keskustelu julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.
UGK:n Myspace.
UGK:n viralliset kotisivut.

Jätä kommentti