Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi – Maailman paras maa – Världens bästa land

Ilkka Kalevi Tillanen & Rantaremmi - Maailman paras maa - Världens bästa land

1. Elintasopakolaiset
2. Näkijä
3. Mitä jos?
4. Baabelin torni
5. Myy kaikki ja katoa!
6. Pojat ja tytöt
7. Kotimatka
8. Omat säännöt
9. Mitä ihme kieltä tuo on?
10. Venäläinen Kimble
11. Kaikki muut
12. Hävittiiks myö muka sota?
13. Miä tykkään siun tyylistä

Kesällä Redrum-187:n haastattelussa käyneen turkulaistuneen mikkeliläisräppäri Ilkka Kalevi Tillasen uutuusalbumi ilmestyi toukokuussa. Aikaisemmin politiikankin puolelta tunnetun Tillasen viimeisin kantaa nimeä Maailman paras maa – Världens bästa land ja se on tehty yhteistyössä kolmihenkisen Rantaremmi (MC Isoi-E, DJ Mesikon Miika sekä tuottaja Wolfi Staudinger) – kokoonpanon kanssa.

Artistin poliittinen tausta kuuluu albumin lyriikoissa selvästi. Useiden kappaleiden aiheet kumpuavat nykyvasemmistolle läheisistä teemoista, kuten kerskakulutuksen ja rasismin vastustamisesta. Onpa eräs internetissä aktiivisesti toiminut perussuomalainen poliitikkokin toiminut inspiraation lähteenä. Tällaisilla suomiräpissä kohtalaisen käsitellyillä teemolla on helppo mennä lyyrisesti metsään: sortua puisevaan paasaukseen ja kuluneisiin kliseisiin. Tillanen onnistuu kuitenkin välttämään pahimmat sudenkuopat. Sanoituksista löytyy aidosti oivaltavia näkökulmia ja voikin sanoa, että Tillanen onnistuu harvinaisessa tempussa – hän onnistuu tuomaan politiikan sävyiseen suomiräppiin uutta näkökulmaa ja oivalluksia. Esimerkiksi Hävittiiks myö muka sota irvailee sodasta kumpuavalle nationalismille ja valikoivaan historiantuntemukseen perustuvalle identiteetille toimivaan tyyliin.

Perinteiset sukupuoliroolit kyseenalaistava Pojat ja tytöt taas on hyvä esimerkki aiheesta, josta suomalaisessa rap-musiikissa ei ole liiemmälti ammennettu. Toisaalta inspiraatiota löytyy arkisemmistakin aiheista, kuten humalaisista urpoista ja Suomen sisäisen muuttoliikkeen aiheuttamista kulttuurien yhteentörmäyksistä. Vakavahenkinen pohdiskelu värittyy kuitenkin reippaalla annoksella huumoria ja itseironiaa. Tillasella onkin selvästi sana hallussa ja hän kykenee vaivattomasti vaihtamaan kertojaroolia kappaleiden välillä, puhuen välillä omasta näkökulmastaan ja toisaalta hypäten välillä kuvitteellisen henkilön rooliin. Kolmentoista kappaleen joukosta löytyy kuitenkin sellaisiakin vetoja, mitkä ei useampaa kuuntelua kestä. Esimerkiksi festarireissusta kertova Kotimatka on valitettavan puiseva selostus sinänsä varmasti tosielämässä ihan hauskasta matkasta, tai matkojen yhdistelmästä. Levyn biittipuolta voisi kuvailla lyhyesti toimivaksi: taustat tukevat kokonaisuutta hyvin, mutta eivät toisaalta jää kovin tiiviisti mieleen.

Tillasen ulosantia voi hyvällä omatunnolla kutsua persoonalliseksi sekä hyvässä että pahassa. Miehen flow on korostetun rauhallinen ja muistuttaa usein enemmän puhumista kuin varsinaista räppäämistä. Tähän kun yhdistetään lyriikoissa usein esiintyvä hitaasti etenevä pohdiskelu iskulinjojen sijaan, on albumi täysin ymmärrettävästi osalle kuulijoista epämieluisa lähestyttävä. Isoi-E:n esiintyminen muutamassa kappaleessa onkin tervetullut lisä. Allekirjoittaneen korvaa Tillasen persoonallinen tyyli toisaalta miellyttää, mutta kolmetoista raitaa sisältävä albumi on kertakuunneltuna kuitenkin turhan raskas kokemus. Muutama vierailija olisi saattanut tuoda levylle lisäpontta. Positiiviset ansiot painavat kuitenkin levyn kokonaisarvion plussan puolelle.

Keskustele albumista Redrum-187.comin foorumeilla.
Tsekkaa Tillasen haastattelu kesäkuulta.
www.jokurotirecords.com

Jätä kommentti