Juno – J.K x 2 Tunti terapiaa

Juno - J.K x 2 Tunti terapiaa

Juno – J.K x 2 Tunti terapiaa

1. Intro
2. Polje stepperii
3. Suomileffas (mukana McVilleGalle)
4. Sisäst rauhaa
5. Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja (mukana Paleface)
6. Yksinäinen kulkija (mukana Sandhja)
7. Rajat
8. Toiselta laidalta (mukana Matinpoika)
9. Äänitorvia (mukana Kosola)
10. Hämäriä katuja (mukana Solonen)
11. Pelotteluu
12. Huomaat
13. Mannut ja maat
14. Erkki
15. Sielun ristiretki (mukana Okku)
16. Myrkytetty ilmapiiri (mukana Janna Hurmerinta)

Monsp-artisti Juno on osoittanut tänä vuonna suomiräppäreille poikkeavaa aktiivisuutta, sillä miehen edellinen levy V-tyyli ilmestyi kuluvan vuoden tammikuussa, ja nyt Juno on julkaissut uutuuslevyn J.K x 2 Tunti terapiaa. Huomionarvoista on, että levyn on tuottanut kokonaisuudessaan Janne K, johon albumin nimikin viittaa. Vierailijoina levyllä esiintyvät McVilleGalle, Paleface, Sandhja, Matinpoika, Kosola, Solonen, Okku sekä Janna Hurmerinta.

Levyä kuunnellessa käy nopeasti selväksi, että ilman ennakkotietoakin olisi voinut havaita levyn taustojen olevan saman tuottajan käsialaa. Ja tämä nimenomaan hyvällä. Janne K:n hidastempoiset ja melodiset taustat luovat miellyttävän äänimaiseman, joka tekee levystä yhtenäisen kokonaisuuden. Tarvittava särö löytyy kolmannellatoista raidalta Mannut ja maat, jolla kokonaisuuden rikkoo nopeampi ja aggressiivisempi tausta. Tuotannon puolesta levy on malliesimerkki siitä, että paras lopputulos ei synny yrittämällä miellyttää jokaista vähäsen, vaan luomalla albumille yhtenäinen linja.

Mitä itse räppeihin tulee, on sanottava että teknisesti Juno räppää loistavasti. Flow ja ulosanti on selkeää ja soljuu eteenpäin ongelmitta. Jos miestä joskus muutama vuosi takaperin arvosteltiin Asan jäljittelystä, nyt voi viimeistään todeta tällaiset puheet turhiksi: Juno on selkeästi löytänyt oman tyylinsä. Pientä ihmettelyn aihetta tosin aiheuttaa Yksinäinen kulkija, jonka soidessa luulin kuuntelevani Heikki Kuulan PLLP:tä. Juno on parhaimmillaan räpätessään henkilökohtaisista asioista ja nuoren miehen jokapäiväisestä elämästä kuten naisista. Kun aiheet muuttuvat poliittisemmiksi ja filosofisiksi, käy meno nopeasti hieman puuduttavaksi. Juno esittelemässä elämänkatsomuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ilmaisu tuntuu hieman ponnettomalta ja aiheet kuluneilta. Poikkeuksen tekee Kosolan kanssa tehty Äänitorvia, jolla Juno löytää sisältään sopivasti uhoa. Muuten meininki on omaan makuuni hieman ponnetonta. Siitä täytyy antaa kehuja, että levyllä ei ole yhtään turhaa vierailijaa. Parhaasta suorituksesta vastaa kovassa nosteessa oleva Paleface raidalla Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja. Myös VilleGallen hämmentävä verse Suomileffas-biisissä sekä Jaana Hurmerinnan kertsi päätöskappaleessa Myrkytetty ilmapiiri ansaitsevat erityismaininnan.

J.K x 2 Tunti terapiaa on monella tapaa onnistunut levy, mutta sitä vaivaa tietty tasapaksuus. Klassikoksi nousevia biisejä ei löydy ja pituutta on ehkä hieman liikaa. Junon terapiassa viettää mielellään reilun puoli tuntia, mutta lopulta meno alkaa tylsistyttää.

Huippuhetket: Suomileffas, Ikiliikkuja ja rauhanpiippuja, Äänitorvia, Myrkytetty ilmapiiri

Arvosana 3-/5
Mikko Juusti
www.myspace.com/juno09
http://www.monsp.com

Jätä kommentti