Pohjolan Molli – Kelopuu

Pohjolan Molli - Kelopuu

01. Tuupakit
02. Valoa kannossa
03. Puutoksinen
04. Ulkokuoreton
05. Soluihminen
06. Haliwoodin lehtiä
07. Liian puutunut
08. Melalkoholista (feat. Asa)
09. Ostakaaosta
10. Mustavalkoisena kukin
11. Tuuliviiri taipuu
12. Suojatiellä
13. Tähän maahan juurtuneena
14. Viimeinen nuotiolaulu

Huge L julkaisee taas. Tällä kertaa kuitenkin alter egolla. Pohjolan Molli julkaisi jo noin puolitoista vuotta sitten tekeleen nimeltä Turhaan arkeutunut. Alun perin nettijulkaisuna ilmestynyt teos näki päivänvalon myös fyysisenä kovan suosion takia. Artistinimen vaihdos ihmetytti aluksi valtavan jo julkaistun levymäärän takia. Nimi on kuitenkin osuva näitä kahta julkaisua selkeästi leimaavan perisuomalaisen alakuloisuuden takia. Levyjä kuunnellessa nimivalinta tuntuu ihan järkeenkäyvältä.

Kelopuu luo hyvin tummanpuhuvia tunnelmia. Hugen tajunnanvirta on taattua vanhaa Hugea, mutta tällä kertaa se on viritetty luotaamaan pohjoismaista melankoliaa. Kieli poskella mennään välillä rankastikin, mutta kokonaiskuvaksi teksteistä jää haikeus ja välillä hiukan synkätkin tunnelmat. Hugen oma näkemys Kelopuusta ”ajattelevana otsikkoräppinä” pitää paikkansa, vaikkakaan kokonaisuus ei arvostelijalle varmaankaan auennut täysin. Silti paketti pysyy hyvin kasassa. Tekstien puolesta homman kohokohtia ovat Asan kanssa tehty Melalkoholista, kekseliäillä mantroilla höystetty Ostakaaosta ja hieman nopeatempoisempaa menoa tarjoileva Tuuliviiri taipuu.

Taustojen puolella haikean fiiliksen tavoittelu on onnistunut hyvinkin muutamassa biisissä. Jo mainittu Melalkoholista, Soluihminen sekä Puutoksinen tuovat homman kotiin hiukan synkemmässä muodossa. Menevämpää osastoa edustavat Tuuliviiri taipuu, Ulkokuoreton ja Haliwoodin lehtiä, joista viimeisimmän efektin varaan tehty kertosäe on mainittava erityisen tarttuvana. Taustoja on aika vaikea luokitella mitenkään, mutta jokainen niistä toimii omalla tavallaan. Kokonaisuutta rikkovia biittejä ei ole eksynyt mukaan, mikä on iloinen yllätys.

Neljäntoista biisin mittainen Kelopuu on Hugelta ehein kokonaisuus pitkään aikaan. Täytebiisejä ei tunnu olevan ollenkaan ja kantava teema pysyy hyvin mukana, vaikka hetkellisesti se saattaa karata rönsyilevään ajatuksenjuoksuun. Tämän lisäksi taustat ja tekstit tukevat hyvin toisiaan. Aiemmilla julkaisuilla on ollut pitkään melkein järjestäin ainakin muutama biisi, joissa biitti ja sanoitukset eivät ole osuneet yksiin ja näin ollen kokonaisuus on ollut rikkonainen. Jo tämänkin vuoksi tästä levystä kannattaisi melkeinpä aloittaa, jos herran mittavan tuotannon läpikahlaaminen tuntuu mielekkäältä. Edellisten julkaisujen ja varsinkin ensimmäisen Pohjolan Molli -levyn ystävät löytävät tästä varmasti etsimänsä. Mahdollinen seuraaja on jo odotuksessa.

http://www.myspace.com/ilstrumentals
http://www.monsp.com
Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla täällä.

Yksi kommentti artikkeliin “Pohjolan Molli – Kelopuu”

onska2000 kirjoitti klo 05.06.2013 16:22:

Pitäs olla viis tähtee.

Jätä kommentti