Laineen Kasperi – Pako-Laine, Lil ½ Dead – Dead Serious, Slaughterhouse – Welcome To: Our House, Eevil Stöö x KoksuKoo – Fuck Vivaldi

Laineen Kasperi – Pako-Laine

Herään vasta ja on jo ilta / kädessä spaddu ja takana silta / molemmat palaa parhaillaan…Laineen Kasperin tuorein pitkäsoitto pyörähtää käyntiin mieleenpainuvan kuvailun voimin. Albumin avausraita, M&C, ajaa päähenkilönsä muutaman nopean käänteen kautta työttömäksi. Suurin osa levystä kuluu virkavallan lonkeroita paetessa ja siinä samalla ympäröivää todellisuutta tutkiessa, kunnes Helsingin tarkastusmaksut vaihtuvat lopulta Lappeenrannan rauhaan.

Laineen Kasperi tunnetaan huumoria ja yllätyksellisyyttä pursuavasta tarinankerronnastaan, jota hän säestää rujon tuotantonsa voimin. Tällä kertaa persoonallisesta tyylistä uupuu paras terä. Lupaavan johdatuksen jälkeen Pako-Laine kääntyy nimittäin tylsähköksi luettelointiräpiksi (mitä päähenkilö näkee, millaisia ihmisiä maapallolle mahtuu, miten rakentuu unelmien valtakunta jne). Hyvien osuuksien vastapainoksi löytyy kappaleita kuten Toimii ja Wildstyle, jotka kuulostavat vielä raakileilta. Varsin tuttuja aiheita sekä näkökulmia kuunnellessa tulee väistämättä mieleen, mahtoiko tuorein kiekko ilmestyä liian nopeasti edellisten jälkeen.

Arvosana: 2,5/5
Arvostelija: Mikko Määttänen

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla.

Lil ½ Dead – Dead Serious

Lil ½ Dead ei ole mikään kaikista tunnetuin nimi tämän päivän rap-musiikin kuluttajien keskuudessa. Puolikuollut nauttii kuitenkin edelleen suunnatonta arvostusta kaikilta G-funkkiin rakastuneilta, sillä miehen 90-luvun julkaisut ovat klassikoita isolla K:lla sekä hyvin haluttua keräilymateriaalia. 90-luvun jälkeen Lil ½ Deadistä ei ole kuulunut paljoa lukuun ottamatta ihan muutamaa viimeistä vuotta, jolloin tältä veteraanilta on ruvennut kuulemaan taas satunnaisia vierailuja muiden levyillä.

Syksyn alkuun julkaistu Dead Serious ei yllä lähellekään artistin klassikoiden tasoa, mutta onnistuu kuitenkin luomaan aitoa G-funk fiilistä 2000-luvun mausteilla. Muutama varsin onnistunut kappale laittaa pään nyökkäämään, mutta kokonaisfiilis jää hieman valjuksi. Potkivat rummut ja vinkunat jää puuttumaan. Sen sijaan kesäistä lirkuttelua levyltä löytyy vähän liikaakin julkaisuajankohtaansa nähden. Levyä on vaikea tunnistaa Lil ½ Deadin julkaisuksi mistään muusta kuin nimestä. Sen verta paljon aikaa ja kiloja on tässä vuosien varrella kertynyt. Dead Serious on ihan ok ja kiva levy tsekata läpi, mutta ei mikään pakkohankinta.

Arvosana: 2,5/5
Arvostelija: Joonas Aromaa

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla.

Slaughterhouse – Welcome To: Our House

Ensimmäisen kuuntelun jälkeen takki on täysin tyhjä. Tätäkö sitä tuli odoteltua (erinäisistä ongelmista johtuen) jo useampi vuosi? Slaughterhousen Welcome To: Our Housen suurimmaksi ongelmaksi nousee tuotanto. Se on niin keskinkertaista ja mielikuvituksetonta hip hoppia kuin olla vain voi. Tuntuu kuin jokaisen biisin olisi kuullut jo joskus aiemmin, ja  paremmin toteutettuna. Tuotantotiimissä on mukana monia tunnettuja nimiä, mutta myös muutama tuntemattomampi namiskanvääntelijä. Tästä syystä laatua joutuukin ihmettelemään oikein olan takaa. Muutama valonpilkahduskin mahtuu toki joukkoon, mutta muuten vellotaan jossain Mikseri-tason vasurilla väännetyissä raakileissa.

Positiivisin asia levyssä ovat itse MC:t. Crooked I, Joe Budden, Joell Ortiz ja Royce da 5’9 hoitavat homman perusvarmalla otteella, mutta silti jotain jää lyyriselläkin puolella kaipaamaan. Levy soljuu läpi eikä edes Roycen multiriimit jaksa kantaa albumia loppuun saakka. Tätä julkaisua eivät vierailijatkaan pysty pelastamaan, vaikka mukana on monia nimekkäitä artisteja. Paljon olisi voitu pelastaa laadukkaammilla biiteillä, mutta näin ei tällä kertaa käynyt. Ilmaisena mixtapena Welcome To: Our House olisi vielä ollut perusteltavissa, mutta ei tällaisesta tavarasta tarvitsisi joutua maksamaan.

Arvosana: 1,5/5
Arvostelija: Jarno Laaksonen

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla.

Eevil Stöö x KoksuKoo – Fuck Vivaldi

Eevil Stöön ja Koksukoon Fuck Vivaldi on ikään kuin Frankensteinin hirviö, joka laboratoriopöydältä noustuaan näyttää aluksi uhkaavalta, mutta alkaa pian laahustaa kuin zombi. Muutaman biisin jälkeen alkaa kaivata Stöö of Destruction -teosta monestakin syystä: Stöön pääosin kuolemaa käsittelevät ja edelliseen levyyn verrattuna vähemmän hauskat läpät sekä entistä älyvapaampi tarinankerronta ontuvat, kuten myös Memphis-tykkääjille tuttuja melodioita ja elektronisia vaikutteita (jopa autotunea) yhdistelevä tuotantokin. Ennen kaikkea Fuck Vivaldi kuitenkin kompastelee pituutensa takia – kuulija vaipuu väkisin koomaan, mikä ei tässä tapauksessa ole hyvä asia.

Välillä hirviö nousee hetkeksi vakaaseen gangsta-sivuluisuun, kun Lommo, DJ Kridlokk ja Tuuttimörkö elvyttävät sitä onnistuneella Streiffaa-kappaleella. Varsinkin Koksukoo jää kuitenkin auttamatta vierailijoiden varjoon, eivätkä miehen lukuisat räppiosuudet Fuck Vivaldilla ylipäätään vakuuta. Kokonaisuudesta jää tunne, että hirviön luojien olisi yhdessä luomuksensa kanssa aika painua – jälleen – maan alle.

Arvosana: 2/5
Arvostelija: Joonas Kärki

Keskustele julkaisusta Redrum-187:n foorumeilla.

20 kommenttia artikkeliin “Laineen Kasperi – Pako-Laine, Lil ½ Dead – Dead Serious, Slaughterhouse – Welcome To: Our House, Eevil Stöö x KoksuKoo – Fuck Vivaldi”

zero kirjoitti klo 17.10.2012 20:38:

stöön kohdalla samaa mieltä, puolta lyhyempi levy olisi voitu tehdä ja jättää ne kovat biisit siihen. puolet siitä on paskaa. kasperi kyl on kova mut heikompi kun edellinen ja sitä aikasempi. mutta silti kova. ois sille enemmän tähtiä antaa. noita jenkkiräppei en oo jaksanu tsekkaa ku harvemmin sieltä nykypäivinä hyvää matskua tulee, harvoja hyviä lukuunottamatta.

vahainenaani kirjoitti klo 17.10.2012 20:52:

jännää että porukka itki edellisen stöö levyn piteedesta kun oli liian lyhyt. Nyt itketään että liian pitkä. Hyvä arvostelu vaikka joistakin asioista olen hiukan erimieltä.

ugdude kirjoitti klo 17.10.2012 21:12:

Samaa mieltä tosta stöön haastiksesta todellaki. ite en digannu tol levyl ku just parist biisist ja siihe se sit jäiki ei natsaa tommoset LIIAN insideläpät 😀

UncleSam kirjoitti klo 17.10.2012 21:20:

Mun mielestä Stöö oli kyllä taas kova. Mutta makuasioita.

tbh kirjoitti klo 17.10.2012 21:52:

liian insideläpät? vai idiootti kuuntelija?

migi kirjoitti klo 17.10.2012 22:50:

Samaa mieltä kasperista mutta Stööstä tykkäsin. SOD levystä en erityisemmin. Taitaapi jäädä tuo Slaughterhousen levy sitten ostamatta

FUCK MUUT KOSKA STÖÖÖ kirjoitti klo 17.10.2012 23:56:

Kyll tsööö päräytti nytki vittuu muuki paska,joka levyn jälkee ei voi nii tiukkaa mut kyll tästki platatlt löytyy tiukkoi biisei!!

lämä kirjoitti klo 18.10.2012 01:07:

Paska arvostelu. Ulkomaista en tiedä.

mola kirjoitti klo 18.10.2012 09:35:

STÖÖ on hauska! Fuck Vivaldi on kyl liia epätasainen paketti, silti parempi ku kahden tähden.

blaah kirjoitti klo 18.10.2012 10:06:

Hyvät arvostelut. Stöön levystä osittain samaa mieltä, koksun räpit ei oo mulle toiminu koskaan. SOD parempi, mut kuten sanottu kyl fuck vivaldillekki mahtuu pari isoa biisiä.

EL TAANTUNU kirjoitti klo 18.10.2012 12:26:

Jannut duunaa omaa juttuansa, meidän mielipiteistä välittämättä. Se on tärkeintä. Puhun näistä suomalaisista, koska noista ulkkareista en tiedä mitii. Mun mielipide? Irrelevantti.

esaj kirjoitti klo 18.10.2012 14:55:

Jos Vivaldin muutama kovaa ois päätyny SODia täydentämään, ois SODI ollu ehkä 4-5/5.

Vivaldilla vaan on liikaa ”turhempia” biisejä, ei oo tainnu tulla kertaakaan kuunneltua alusta loppuun yhdellä kertaa

Jotain rajaa läpissäkin kirjoitti klo 18.10.2012 21:14:

Kuka laittaa levyn nimeksi ”Fuck Vivaldi”? Vai viitataanko tässä kenties Vivaldi huonekaluihin?

herätys kirjoitti klo 18.10.2012 21:39:

”Kuka laittaa levyn nimeksi “Fuck Vivaldi”? Vai viitataanko tässä kenties Vivaldi huonekaluihin?”
Kai toi oli joku huono vitsi? Jos ei niin ota pää perseestä, heitä räppikattila pakastimeen ja lue vaikka kirja….

HalliCas kirjoitti klo 20.10.2012 16:06:

Ite en komppaa tota Laineen Kasperin – Pako-Laine levyn arvostelua, mielestäni läski plätty ja äijän persoonallisesta tyylist saattaa kyllä puuttua jotain iha snadia mut itse silti pidin kovasti.

Haistakaa ny vittu kirjoitti klo 21.10.2012 11:37:

Laineen levyhän varmaan kovimpia julkasuja mitä on tullu tänä vuonna. Mutta stöö vois kyllä hioo ens levyy kuosii.

Uto Epilä kirjoitti klo 21.10.2012 13:29:

Laineen kasperi on ainaki meikän esikuva ja pakolaine äijän paras platta!! no onha niitä näkö- ja kuulokulmia moneen lähtöön mutta tuntuu välistä että näissä arvosteluissa unohdetaan arvostella monesta näkökulmasta ja haetaan/arvostetaan jotain taideräppiä tai landespedeilyä yms. artisteja jotka on tehny debyyttilevynsä mikä on enemmän tai vähemmän Qraa…. mut joo, älkää räppinörtit ampuko beretalla vaikka annanki krapulakusen katkusta kritiikkiä, heh heh 🙂

Bunker kirjoitti klo 29.10.2012 14:18:

Stöö on auttamatta paskaa, Laineen levy vuoden kovimpia.

vahitsu kirjoitti klo 02.11.2012 12:19:

kassu toimii ja on aina toiminu! E niinku eläkää!!

lokok kirjoitti klo 20.12.2012 09:35:

liian inside läpät, lol.
Kasperin levy omasta mielestä ei ollu mitään verrattua saatana saapuu sörnäisiin plattaan, mutta kova silti. tahkoo läpi ihan mielellään alusta loppuun..

Stöön Fuck-vivaldi nyt sattuu olemaan ihan eri luokkaa kun taas edeltäjä, S.O.D.. Mutta ottakaapa huomioon vanhempaa tuotantoa ja kattokaa edistyminen, mun mielestä ollaan menossa tekniikalla paljon parempaan suuntaan ja kovia ralleja ei voi kuin odottaa lisää.

1-5 pisteillä 3,5 molemmista levyistä, jos ajatellaan noita pojoja artisti kohtasesti ei yhtä tiukkoina levyinä yleisesti.

Jätä kommentti