Louisiana

Keskustelua etelän gangsta-rappiin liittyvistä aiheista. Esim. Texas, Tennessee, Louisiana jne. artisteihin, julkaisuihin ja yleisesti asiaan liittyvä keskustelu käydään täällä.
Avatar
isopersekansta
Viestit: 996
Liittynyt: Ke 30.5 2007 0:00
Paikkakunta: swamp

Viesti Kirjoittaja isopersekansta » Ti 26.8 2008 23:16

Jees. tätä tullu itelläki paljon fiilisteltyä, omast mielest menee kyl sinne kovimpien vanhankoulun gangsta-julkasuiden joukkoon.

Ei kyll äänest uskois että Kilo-G on vast 15 :)

Avatar
Jaz Hoyt
Viestit: 1992
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00
Paikkakunta: Humaliston Hamas
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jaz Hoyt » Ke 27.8 2008 9:48

Oi kun on muuten hyvä levy! Kilo G:n vanhat jutut on muutenkin ihan parhaimpii CM:n jutuist ikinä.
Päättömästä ilkivallasta systeemin vastaiseen toimintaan.

Avatar
Vato
Viestit: 910
Liittynyt: Pe 29.12 2006 1:00
Paikkakunta: Raisio

Viesti Kirjoittaja Vato » Ti 09.9 2008 18:28

http://louisianarap.blogspot.com/

paljon levyjä joista monia on täälläkin esitelty.

Avatar
Matthews
Viestit: 62
Liittynyt: Pe 15.8 2008 21:19

Viesti Kirjoittaja Matthews » Ti 09.9 2008 20:08

Onko toi se Cash Money, joka on birdmanin johtama?

Avatar
Buddhist
Viestit: 886
Liittynyt: To 31.5 2007 0:00
Paikkakunta: 916

Viesti Kirjoittaja Buddhist » Ti 09.9 2008 20:18

En jaksa edes vittuilla.

Tutustus vähän tarinoihin Lil Wayneä ennen. Ehkä yllätyt ?

Avatar
RR
Viestit: 536
Liittynyt: Su 08.1 2006 1:00
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja RR » Ti 16.9 2008 16:21

haloo kirjoitti:Kellään mitään hajuu tosta Buckin esittelemäst Doobie Smoov- Dream of Dead kassust?
Löysin kuvan jonka mukaan tracklisti ois:

1. Ready II Die
2. Mass Murder
3. Crunk
4. Without Sin
5. No Luv
6. So Real
7. Dream Of Death
8. Breakdown

Kuvan voi käydä väijyy http://swisher-sweets.blogspot.com/2008 ... death.html

Itellä versio mis Buckin arvostelun mukaset 6 biisii. Jos joltain löytyy täydet 8 biisii tai muuten vaan tietoo ni valistakaa.
En tiiä tarttetko enää infoo tästä, mutta mulla on nyt ainakin tuo missä on nuo kaikki kaheksan biisiä.

Avatar
Garcia Vegas
Viestit: 379
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00
Paikkakunta: banzanmaailma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Garcia Vegas » To 02.10 2008 16:24

781 – Layn Back in Da Smoke House 1994

Kuva



1.Smoke house (intro)
2. In da chamber
3. Smooth with da roughness
4. People dyin again
5.Big niggaz
6.Hustler in my ghetto
7.Holler at me
8.Gangsta groovin
9.Smoke house



Tästä rajuuden, yhteiskuntakriittisyyden, aineiden vetämisen & ajoittaisen chillailun multihuipennuksesta ei tietoa juuri netistä löydä. Salapoliisit kuitenkin tutkivat johtolankoja viimeiseen hengenvetoon saakka, ja lopulliseksi päätepisteeksi lyömme New Orleansin, tuon Louisianan syntisen pääkaupungin.

Smokehouse recordsin 1994 julkaisema c-kasetti pitää sisällään yhdeksän (9) maukasta biisiä intro mukaan lukien. Vaikka pilveä on näköpiirissä enemmän kuin Pekka Poudan sääkartalla sateisimpana sunnuntaina, tämä ilmiö ei kuitenkaan tylstytä kasetin terävyyttä. Leppoisuus vaihtuu gangsterimeininkeihin ja siitä aina hustlaamiseen. Täytebiisejä ei juurikaan näin napakkaan julkaisuun mahdu, hyvin erilaisen samanlaisia biisejä toisensa perään. En ole varma itsekkään, mitä tuolla tarkoitin, mutta niin siinä nyt näyttää lukevan.

Tuottajalinjasta, kuten myös räpeistä verbaalisine taidonnäytteineen vastaa duo Snickaz ja Yellaman. Meno muistuttaa paikoitellen rentoa länsirannikkosoundia tuttuine elementteineen. Synafiilistelyä, vinkunaa, sitä ei niin laihaa bassottelua ja taisi naisetkin välillä hoilaillla taustoilla. Mitään moottoriturpia Snickaz ja Yellaman eivät ole, enemmänkin tuollaista freesiä lainien heittelyä hienoisella särmällä. Kaksikko kuitenkin puhaltaa komiasti yhteen rinkulaan suullisella puolella, ja sounditkin on komiata melodian ja pörinäbiittien yhteenhitsaamaa äänimaailmaa kaikilta osin.

Taisi tuo kansi ja savut loppupeleissä huijata hieman kirjoittajaakin. Rentoutta toki löytyy, mutta paljon myös tilitystä, väkivaltaa ja yleistä pahennusta. Sanoisin että rankka elämä ja sen vaatimat huvit kohtaavat nauhalla. Todella kovat 44 minuuttia jätkät savumajastaan ilmoille päräyttää, vaikea nimetä omaa suosikkiveisua, koska teos on parempi kokonaisuutenaan, kuin yksittäisinä kappaleina. Intron jälkeen kuulija tietää heti mistä on kyse, meininki vain paranee ja äkkiä huomaakin biisen kiertäneen soittokiertonsa nyt jo uutta play-painallustaan odotellen.

Vierailijoitakin löytyy, mutta koska nimet ovat ylhäällä jossain New Orleansin cooleimman gangsterin seinällä sinitarralla kiinnitetyssä paperilapussa, täytynee siirtää tätä faktapommia tuonnemmaksi. Mutta jos saan päästäni heittää, niin ainakin pelipaikalla on Lil Slayer, Jail Tino, P Dogg ja Mista Fog. Heikkoja lenkkejä ei ole, erittäin suoritusvarmaa sanoittelua kaikkine kikkailuineen, vaikkakin kasetti onkin unohdettujen tuotosten keskusteluistakin unohtunut. Lisäksi puhutaan äärettömän harvinaisesta tekeleestä, itse en ole nähnyt tätä yhtään missään myynnissä, ja netissäkään tätä ei liiemmin jaossa pyöri, onneksi sentään muutamassa blogissa. Ja jos yhtään olen asioista perillä, muita julkaisuja parivaljakolta ei ole siunaantunut, ellei siellä sitten ole joitain nauhoja, mitä ei oikeasti ole kellään Louisianan ulkopuolella.


Yhteenvetona sanoisin, ettei nyt mikään maailmaa mullistava kokemus, eikä tämän takia välttämättä luotiakaan ottaisi kuin korkeintaan polveen. Silti erinomaisesti kuuleviin korviin maistuvaa taattua New Orleans settiä osin länsirannikon soundein ja pääsääntöisesti tiukoilla räpeillä terästetyin lyriikoin.

Oisko Garcia-asteikolla neljä vitosesta rehti. Mennään näillä.

Ja ne maistiaiset ovat tuossa tracklistissä.
There he goes. One of God's own prototypes. A high-powered mutant of some kind never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die - Raoul Duke -

Avatar
Buck50
Viestit: 401
Liittynyt: Ke 22.3 2006 1:00

Viesti Kirjoittaja Buck50 » Su 05.10 2008 11:25

Aivan loistavaa meininkiä tämä kyseinen 781. Itse tuli tuota aikanaan etsittyä todella kauan suht siistien kansien takia ja erään henkilön uhrauksien summana sen sitten soittolistoille sain, kyllä kannatti odottaa. Layn Bacc N da Smokehouse on näitä surullisenkuuluisia New Orleanssille tyypillisiä yhden kasetin ihmeitä. Itse ihmettelin ensimmäisillä soitoilla settiin paikoittain upotettuja ragga-tyylejä jotka eivät nyt näille leveysasteille hirveän tyypillisiä ole kuitenkaan. Haha. Kassun tuotanto on kyllä erittäin särmää ja räpit ovat kovia. Paikoitellen melankolista ja jalat-maassa meinikiä, paikoitellen nousuhumalameininkiä. Erittäin ÄIJJÄ-nauha.

Itse olen eniten diggaillut noita rennompia träkkejä.. Gangsta Groovin' ja Big Niggaz (!) eivät pysty kulumaan soittokelvottomiksi. Nykyään tätäkin on ilmeisen helppo hankkia blogihelvetistä, joten jokainen apina sen sitten kokonaisena googlettakoon mikäli mielenkiintoa riittää. Itse haastan kuitenkin passiiviset munapäät kuuntelemaan seuraavat kaksi raitaa ja sanomaan jotain tyhmää.

05 - Big Niggaz.mp3 - 9.35MB

08 - Gangsta Groovin.mp3 - 8.46MB

Kai sitä pitäs itekki taas esitellä jotain..
"WAR IS TO MAN WHAT MATERNITY IS TO WOMEN."

Avatar
Buck50
Viestit: 401
Liittynyt: Ke 22.3 2006 1:00

Viesti Kirjoittaja Buck50 » Su 05.10 2008 12:17

Kuva

1. Intro
2. Go Get Cha Niggaz
3. Send It (Radio)
4. Speed Ballin
5. Project Pussy
6. No Fuckin With Them Gangsta
7. Send It (Raw)
8. Smoke Break
9. Dopeman
10. Fuckin With That Rone
11. Go Get Your Villians

Aika siirtyä taas näiden klassisimpien mutta vähemmän suuremman joukon keskuudessa tunnustettujen nauhojen pariin. Bally Boyz on legendaariselta 9th wardilta tuleva L.O.G.:n, Class The Playerin sekä Lil E:n muodostava kollijoukon kakoiluryhmä jonka kanssa ennen Untouchable Records Cartel aikoja pyöri legendaarinen ysin kasvatti Fila vitun Phil. Kyseisen tunnetun moottoriturvan lisäksi legenda-kaartiin kuuluvat tuottajan asemassa liekehtivä L.O.G. ja Ice Mike sekä itsellen täysin tuntematon Terrible T. Myös pari sivua sitten esitelty moottoriturpa Lil E kuuluu Ballyihin ja hänen soolokassunsa onkin puskettu ulos saman lafkan kautta. E:nkin kassulta tuttu J'Ro'J on ollut myöskin tuottamassa tätä nauhaa. En muista nyt millä levyllä outrossa vittuillaan edellämainitulle kaverille joka soittaa hädässä Untouchablen jäbille ja kinuaa hyvin menestyviä nuoria miehiä takaisin Slaughterhouselle huonoin tuloksin :lol: . Ilmeisesti kyseessä oli Raw 2 Surviven nauha.

"I got a powdabaag, but that herron keeps callin', so i mix 'em both together; NOW DEM NIGGAZ SPEEDBAWWLIN."

Pöhinähän tällä julkaisulla on kaikenkaikkiaan vitun onnistunutta. Räpit ovat paikoitellen bouncea mutta ei tätä missään nimessä bouncekassuksi voi sanoa. Äijät kukkoilevat ja lauluräppäilevät gangsteristatuksellaan rinnat rottingilla, puhuvat pillusta ja vetävät ja myyvät kamaa. Mitäs muutakaan.. Ihme sinänsä, perustilityksiä paskahuudien arjesta ei puida tälläkertaa sen suuremmin elleivät aiheet sivua millääntavalla heroiinia. Väistämättä mieleen tulee hieman Dog House Possen överimacho ruudinkatkuinen ja kingi sekoilu. Tuotanto ei jää yhtään räppien jälkeen. Alueelle tyypilliset pasuunasämplet ovat kehissä, lehmänkellot kilisevät ja rummut ovat nopeita ja niitä on paljon. Itse aluksi vierastin suorastaan vitun urpoile kuulostavia torvia mutta kyllähän noitakin on ajan kanssa oppinut kuuntelemaan, haha. Vinkunoita löytyy myös sopivasti tästä sopasta. Parhaimpiin biiseihin kuuluvat äänenmurroskiekunoita sisältävä NO FUKKIN WIT DEM GANGSTA (..gangsta ass niggas! ) jossa on nauhan paras biitti sekä tuo harmittavan lyhyt Speed Ballin pätkä joka on varmaan kuosittavin biisi _ikinä_.

Ei tästä nyt sen suurempaa sanottavaa ole. Hyvä kasetti kyseessä jonka voi nykyään ilmeisesti hankkia myös hyllyyn suht inhimillisellä rahasummalla. Muistaakseni tästä on myös vinyylijulkaisu. Tsekatkaa!

http://rapidshare.com/files/151074751/0 ... a.mp3.html

SLAUGHTERHOUSE NIGGA; YA BETTA RECOGNIZE.
"WAR IS TO MAN WHAT MATERNITY IS TO WOMEN."

Avatar
Scarecrow
Viestit: 546
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00
Paikkakunta: Elämän sivukujilla

Viesti Kirjoittaja Scarecrow » Su 05.10 2008 17:22

Erittäin kovia nauhoja molemmat yllä esitellyt tekeleet ja etenkin Bally Boyz miellyttää kovasti allekirjoittaneen korvia. Toi No Fuckin With Them Gangsta täysin käsistä lähtevine tyyleineen on melkeinpä parasta NOLA-meininkiä. Esille tolta nostaisin vielä ehdottomasti Fuckin With That Ronen.

"Fuckin witta rone, fuckin witta roooone, fuckin witta rone gotta nigga maaiind gone"
"Elämä on kovaa ja sen jälkeen kuollaan"

Avatar
UncleSam
Ylläpito
Viestit: 10758
Liittynyt: Su 08.1 2006 1:00
Paikkakunta: HKI
Viesti:

Viesti Kirjoittaja UncleSam » Ma 06.10 2008 19:16

Buck50 kirjoitti: Tuotanto ei jää yhtään räppien jälkeen. Alueelle tyypilliset pasuunasämplet ovat kehissä, lehmänkellot kilisevät ja rummut ovat nopeita ja niitä on paljon. Itse aluksi vierastin suorastaan vitun urpoile kuulostavia torvia mutta kyllähän noitakin on ajan kanssa oppinut kuuntelemaan, haha. Vinkunoita löytyy myös sopivasti tästä sopasta.
Itselle ei oo toi Bally Boyzien tuotantopuoli oikein iskenyt. Biitit on ehkä "muodollisesti" nopeita, mutta jotenkin kuitenkin ne laahaa ärsyttävästi mun makuun. Ainoa biisi joka säväyttää on erittäin kaunis Project Pussy. Täytyy silti antaa jonkunlaista arvoa tuotannolle sillä kovin erottuvaa Louisiana soundiahan kassu pitää sisällään. Tarkoitan juuri näitä Buck50:nkin mainitsemia torvia. Myös hyvää vinkunaa messissä. Oikeastaan biisien tempo vaan kusee.

Lyriikka osasta on kyllä hauskaa ja viihdyttävää kaikinpuolin.

Avatar
Buddhist
Viestit: 886
Liittynyt: To 31.5 2007 0:00
Paikkakunta: 916

Viesti Kirjoittaja Buddhist » La 11.10 2008 15:28

Kuva
1997 New Orleans, LA
Real Life Entertainment


1. Sinner's Prayer
2. No Way Out
3. Hear Where I'm Comin' From
4. Can't Stop A Player
5. Money Thang
6. It Haven't Been Easy
7. Thoughts Of A Dead Man
8. When It Rains It Pours
9. Coming From The South Side
10. End Of The World
11. Geneside
12. Speed Ball
13. Everyday Shit
14. South Side (Remix)


Julkaisu, joka aikoinaan yllätti minut täydellisesti. Hyppäsi puskasta ja löi meikän lekalla maahan kuin telttatapin. Duon muodostaa siis omaperäisillä äänillä varustetut Bossmen ja Ace. Vandalisoitiin osallistuu myös kourallinen kotipoikia, sekä pari kultakurkkuista naikkosta. Sanoitukset eivät ole sieltä rajuimmasta päästä, vaan lähinnä jorinaa elämän iloista ja suruista. Herrat eivät siis lahtaa vihaajia suut vaahdossa.

Tuotanto onkin sitten luku erikseen. Roland ja Goldfingers ovat onnistuneet niin hitaissa nyyhkyttelyissä, kuin vauhdikkaammissa ralleissakin. Ja vieläpä loistavasti. Meno on jollain tavalla karkkista ja paikoitellen hyväntuulisempaa kuin Tean ja Kanan pirifesteillä. Hyvänä esimerkkinä End Of The World, jonka pillipiiparoinnit lienevät suoraan jostain Peter Panista. Yllättäväisesti Helinäkeiju ja Mikämikämaa sopivat kuvioihin, mutta välillä jää kaipaamaan enemmän kapteeni Koukkua.

Tuomio tiivistetysti: Tyystin aliarvostettu albumi, vaikka kyseessä on kaikin puolin top-notch Nola mättöä. Jessöör!

Avatar
Buck50
Viestit: 401
Liittynyt: Ke 22.3 2006 1:00

Viesti Kirjoittaja Buck50 » Ke 03.12 2008 12:26

Itsellä on mennyt tuo Unspoken Vandals jostain syystä aivan ohitse, pitäneekin ottaa kuunteluun jos tässä vaikka jälleen jaksaisi.

Kuva

01. Intro
02. We Comin'
03. Don't Fuck With Me
04. Southside Playaz (F/ X-Mob)
05. Make Em Swell (Remix) (F/ B-Loc)
06. Journey 2 Da South
07. Pimps
08. 10 Rulz (F/ Capone)
09. Graveyard (Interlude)
10. Walkin Thru Graveyard
11. Potent
12. Rollin' Wit Da Chrome (F/ Boom, D.O. & Shipe)
13. Do U Wanna Ride
14. Swarm Of B's
15. Make Em Swell

Pakko kai se on palata jälleen sorvin ääreen. Olen jonkinmoisen tauon jälkeen onnistunut taas innostumaan tästä musiikkityylistä, ja rämeen musiikkitarjontaa selaillessa osuikin tällä kertaa kyseinen helmi. Itselläni ei ole mitään käsitystä Deep South Syndicaten kokoonpanosta, joten mikäli joltain löytyy tältäosin tarkempaa infoa niin fatkat tiskiin. Kyseinen ”Potent” on julkaistu ´98 Double L Recordsin kautta joka lienee tuttuun tyyliin joku paikallinen pikkulafka. Julkaisuvuotta ja sen nimellistä myöhäisyyttä on aivan turha kavahtaa, koska näiltä leveysasteilta on tullut erittäin kovaa tavaraa vuosituhannen vaihteeseen asti, ja jopa sen jälkeenkin. Porukan ensimmäinen levy ”Journey With the Syndicate ” (´96) on itselläni jäänyt jostain syystä vähemmälle soitolle vaikkakin kyseistä tuotosta ovat alan miehet jaksaneet hehkuttaa vertaisverkossa. Trivinana mainittakoon että debyyttilevyltä löytyy mielenkiintoinen New Orleanssista ponnistavan Bosco Poohin vierailu. Mielenkiintoisen siitä tekee se, että artistit itse ovat Shreveportista. Levyn vierailijakaartista löytyy itselleni suhteellisen kehnon Shreveport-skenen tiedostamisen takia aivan tuntemattomia nimiä, jotka täten idioottimaisen dogmaattisesti leimaan "nimettömiksi paikallistähdiksi", mutta tunnetumpaa saagaa pääsee edustaa Lake Charlesilainen X-Mob, josta löytyykin muistakseni jauhantaa jo aiemmilta sivuilta (Ei se Ghetto Mail ole Maabin paras levy :wink:)

Heti ensimmäisen biisin pyörähdettyä käyntiin kuuntelijalle käy väistämättä selväksi että nyt ei olla New Orleanssissa. Levyn tuottajasta/tuottajista itselläni ei ole tietoa, mutta pakko kuitenkin mainita että pirun kovaa tavaraa on saatu kasaan. Saundimaailmat lähentelevät paljon ysärin puolivälin länsirannikko & texas-juttuja, sisältäen silti Louisianalle pakonomaiset hieman normaalia nopeammat haikat. Tuotannosta löytyy paljon rentoja funkkikitaroita, akustista pianoa ja rentoja puhallinsoittimia sekä syviä pörinäbassoja.. Tietysti varmaankin usempaa sivuston käyttäjää miellyttäviä synavingutteluja ja ulinoita on mahdutettu paljon sekaan. Rennompien pläjäysten lisäksi tästä yli tunnin mittaisesta paketista löytyy useita hyökkäävämpiä ja kriippaavampia biittejä. Melodisuus on kaiken kaikkiaan silti hallitseva elementti. Ehdottoman kovaa ja ammattimaista tuotantoa jota voisi mielestäni etäisesti rinnastaa Baton Rougen kasvatin, C-Locin pöhinöihin. Verbaalinen suorittaminen ei pääse paljoa tuotannolle häviämään. Kavereiden äänet ovat varsin groteskeja sekä matalia ja tyyleissä lipsutaan välillä jopa lauluräpin puolelle. Ukkojen ulosantia voisi verrata hieman vaisummaksi, mutta silti samaan linjaan meneväksi kuin Monroelaisella Black Mophia Clanilla. Mökkälä ei ole päässyt häiritsemään ainakaan allekirjoittanutta.. Sanoitusten puolella mennään taas näissä perusturvallisissa sfääreissä: välillä tapetaan, välillä poltellaan, välillä päivitellään elämän paskuutta ja välillä leveillään rinnat rottingilla ja välillä puhutaan vastakkaisesta sukupuolesta kevyen hieman halventavaan sävyyn.

Kaiken kaikkiaan voisi todeta että tässä on sellainen levy jota uskaltaisin lähteä suosittelemaan aivan kaikille gangstaräpin ystäville. Tasaisuuden ja tuttujen elementtien lisäksi sopasta löytyy kuitenkin perusturvallisen funkkimäiskeen ystävälle jotain uutta ja ehkäpä jopa innostavaa. Turhana faktana mainittakoon yllättävän pitkät biisit.. Suurin osa viidestätoista raidasta ylittää maagisen viidenminuutin pituuden, ja osa lähentelee jopa kuutta ellei sitä ylitä. Tästä hyvä levy vaikkapa autoon kesää odotellessa.. Parhaita biisejä on vaikea lähteä luettelemaan, koska yksikään ei ole meikäläisen korvaan ylitse muiden. Lätyn konkreettisesta hankinnasta ja sen mahdollisuuksista itselläni ei ole perinteisesti minkäänlaista käsitystä. Ketään ei tietenkään rohkaise laittomuuksien tielle, mutta mikäli yllä oleva teksti ja maistiaisbiisit herättivät kiinnostusta Deep South Syndicaten toista pitkäsoittoa kohti, sen voi helposti poimia vaikkapa jostain räppiblogista. Kyseessä on kuitenkin vitun kova levy!

Maistiaiset, olkaa hyvä.

06 Journey 2 Da South.mp3 - 7.67MB

11 Potent.mp3 - 7.04MB
"WAR IS TO MAN WHAT MATERNITY IS TO WOMEN."

Avatar
Garcia Vegas
Viestit: 379
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00
Paikkakunta: banzanmaailma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Garcia Vegas » Ke 03.12 2008 14:34

Buck50 kirjoitti:Deep South Syndicate - Potent
Jostain syystä on Louisianan tuotokset nyt jääneet hieman vähemmälle kuuntelulle - tietenkin Kilon Gangsteria lukuunottamatta - , mutta asiallisesti yllä esitelty levy mainioine maistiaisineen herättivät jälleen pientä kipinää kyseisen osavaltion suuntaan. Muusta en tiedä, mutta nämä kappaleet taidan rikollisin konstein kovalevylle hommailla pikaisesti. Tosiaankin näytebiiseistä huokui ainakin soitinten moninaisuus. Helvekosti kaikkea pillipiiparista trubaduureihin tuntuisi olevan, mikä ei tässä tilanteessa ole lainkaan huono veto. Vaikkei ehkä nyt ihan ominta mämmiä olekaan, niin eiköhän tällekin soittoajat jostain löytyvi. Hyvää settiä muutenkin sieltä sarvipäisen herran suunnalta.

Ja mainittu Black Mophia Clan ehdottomasti tarkastukseen, jos ei jollain vielä ole ollut. Todella päräyttävää tavaraa. Ehkä heistä lisää myöhemmin, oma aikani menee kuitenkin tällä hetkellä porkkanamehua juodessa ja Ilmestyskirjaa lukiessa.
There he goes. One of God's own prototypes. A high-powered mutant of some kind never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die - Raoul Duke -

Avatar
fileerausveitsi
Viestit: 2061
Liittynyt: Pe 09.11 2007 16:17
Paikkakunta: helsinki/00960
Viesti:

Viesti Kirjoittaja fileerausveitsi » Ke 03.12 2008 15:56

Garcia Vegas kirjoitti:Ja mainittu Black Mophia Clan ehdottomasti tarkastukseen, jos ei jollain vielä ole ollut. Todella päräyttävää tavaraa. Ehkä heistä lisää myöhemmin, oma aikani menee kuitenkin tällä hetkellä porkkanamehua juodessa ja Ilmestyskirjaa lukiessa.
ite oon kuunnellut vaan to be me levyä black mophia claninlta.. onks muut bmc:n levyt minkälaisia? jos vaikka lähtis kokeilee.

edit: ei jaksa lähtee selaa noit kaikkia sivuja jos niis vaik onki ollu jotai heittoo jo :>

Avatar
Garcia Vegas
Viestit: 379
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00
Paikkakunta: banzanmaailma
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Garcia Vegas » Ke 03.12 2008 16:33

fileerausveitsi kirjoitti:onks muut bmc:n levyt minkälaisia? jos vaikka lähtis kokeilee.
Jos yhtyeeltä esittelyä lähtisin tekemään, niin kovimmaksi nostaisin BMC For Life albumin. Synkkää tyylittelyä ja biitit sisältävät tummasävyisyyteen nähden hieman taas omia erikoisuuksiaan. Jätkillä ainakin ulosannin taika toimii moitteettomasti. Yksi Louisianan unohdetuimmista tuotoksista eittämättä. Tarvisi laittaa jälleen tarkempaan kuunteluun, että voisi suurempaa syväanalyysia kirjoitella, mutta varmasti tarkistuksen arvoinen tekele.

Ja mitä nopeasti noi edelliset sivut kävin lävitse, niin ei tainnut keltään olla kyseisestä poppoosta senkään vertaa sanottavaa. No, saat vetää meikäläistä turpaan, jos BMC For Life maistuu teikälle pahempana kuin piimä. Tosin todettava, että hieman ehkä liiankin samankaltaista menoa, jos noin kokonaisuutta arvioisi. Ja artistit melkosen samaisesta puusta veistettyjä, mutta jaksaa levy siltikin soida epäsäännöllisen säännöllisesti.

Vai olikohan se sittenkin täyttä paskaa? Perhana, toivottavasti inhoat piimää.

Black Mophia Clan - Showdown
There he goes. One of God's own prototypes. A high-powered mutant of some kind never even considered for mass production. Too weird to live, and too rare to die - Raoul Duke -

Avatar
sk
Viestit: 929
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00

Viesti Kirjoittaja sk » Ke 03.12 2008 18:23

Deep South Syndicate on Lafayettesta, ei Shrevesta. Porukan muodostavat E.L., Killa B ja D-Flat. Tuo esitelty levy ei itelle ole kolahtanut kovinkaan kummoisesti, mutta tuota ekaa diggailen suuresti. Suurinpana suosikkina Bosco Poohin tähdittämä Mr. Murder träkki.
"Thanks brotha... stay locked & loaded pimp" ;)

JJ
Viestit: 229
Liittynyt: La 07.7 2007 0:00

Viesti Kirjoittaja JJ » Su 18.1 2009 22:04

raw 2 survive - let it be known

"so fuck pimp daddy, and fuck lil slim..."

jollai lisäinfoa tästä biiffistä?

Avatar
sk
Viestit: 929
Liittynyt: Ma 09.1 2006 1:00

Viesti Kirjoittaja sk » Su 18.1 2009 22:18

Ei tossa kait mitään pahempaa biiffiä ollut. Raw II Survive dissasi vissiinkin Cash Moneyta ns. "läpällä" vaan sen takia, että saisivat huomiota. Mun
mielestä Cash Money artistit ei edes koskaan vastanneet noihin disseihin millään tavalla ja tämän jälkeen mm. Kilo G Cash Moneylta oli Pimp Doggin kassulla feattaamassa, Mannie Fresh tuotti Charlie Hanseenin levyä sekä L.O.G.:n ekaa cd:tä kans, joten tuskin mitään suurempia antipatioita kummallakaan levylafkalla oli toisiaan kohtaan ja dissit otettiin hyvässä hengessä rehtinä vittuiluna toisin kun esim. Big Boy Recordsin ja Cash Moneyn tapauksessa.

Tosta Raw II Survivesta on pakko sanoa vielä, että noiden West Syde Gz on kyllä ihan paras nauha mitä on koskaan julkaistu. Ei voi koskaan hehkutella liikaa.

JJ
Viestit: 229
Liittynyt: La 07.7 2007 0:00

Viesti Kirjoittaja JJ » Ti 20.1 2009 1:28

jees. löyty pari artikkelia charlie hanseenista.

Kuva

Kuva

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija